Eräänä sateisena iltana tässä taannoin kaivoin askartelukaupasta haalimani Fimo-massat esiin ja istahdin alas. Oli haalean vaalean persikkaista, kimmaltavaa graniitin harmaata, pepsodentin sinistä sekä mustilla täplillä ja hileillä koristeltua läpikuultavaa massaa. Pyörittelin, hyörittelin, puristin ja liiskasin. Sain aikaiseksi vaikka mitä pompuloita ja kiemuroita, niin herkullisen näköisiä. Kuin syötävän suloisia irtokarkkeja.

Olen haaveillut itse tehdyistä kauluskoruista jo tovin mutta en ole vain keksinyt, mistä materiaalista niitä väkertäisin. Ohuesta puulevystä saisi upeita mutta se vaatisi työkaluja. Nahkakin olisi hienoa mutta täytyisi löytää jostain tarpeeksi paksua nahkaa. Fimo-massa sen sijaan oli tarkoitukseen aivan täydellistä. Sopivan kevyttä ja loputtomasti mahdollisuuksia.

Nämä yksilöt syntyivät klöntistä harmaan kimaltavaa massaa, johon liiskasin kiinni eri kokoisia paloja persikkaisesta ja läpikuultavasta massasta. Kaulitsin massan litteäksi ja leikkasin siitä kolmioita. Ylijäämäpaloista syntyi pari korviksia.

Paistoin luomuksia 110-asteisessa uunissa puolisen tuntia ja siistin reunoja vielä heti uunista ottamisen jälkeen veitsellä. Kun massa oli jäähtynyt, liimasin kolmioiden taakse rintaneulahakaset ja pujotin neulojen läpi palan hopeanväristä ketjua.

Aika kelpo yksilöt ekaksi Fimo-kokeiluksi vai mitä? Voi mitä kaikkea hienoa massasta vielä saisikaan tehtyä! Täytyy ehdottomasti järjestää Fimo-kemut kaveriporukalla.

P.S. Loputtomat sadekuurot ovat saaneet tämänkin kesäheinän palaamaan vihdoin ruudun ääreen. Postauksia luvassa siis jatkossa useammin, jehei!