Ihailen aikaansaavia ihmisiä. Sellaisia, jotka eivät jossittele ja jahkaile, vaan pistävät hösseliksi ja saavat asiat tapahtumaan. Niitä, jotka eivät jätä asioita odottamaan huomiselle, vaan hoitavat ne heti. Haluaisin itsekin olla aikaansaava, mutta usein huomaan olevani jotain aivan muuta. Totean liian monen idean, neuleohjeen ja reseptin kohdalla, että olis kiva tehdä joskus. Ja arvatkaas, kuinka usein sitä tulee tehtyä?

Aloitin tämän blogia, koska toivoin, että saisin enemmän aikaiseksi. Tulisi tehtyä enemmän niitä asioita, mistä haaveilen, mutta joita en saa koskaan tehtyä. Olen kuitenkin loistava keksimään tekosyitä. Päässäni on juuri nyt sata ideaa, jotka haluaisin toteuttaa, mutta aina on muka liian kiire, väsy tai sitten pitäisi tehdä töitä.

Viime aikoina saamattomuus on ollut vallitseva olotila, mutta viikonloppuna otin itseäni niskasta kiinni. Tein tehoiskun Pinterestiin ja nappasin seinältäni muutaman helposti toteutettavan idean. Kirjoitin samalta istumalta listan tarvikkeista, joita tarvitsen, ja lampsin askartelukauppaan. Lauantai-illalle oli jo sovittu korupaja ja sunnuntaille askartelukerho, joten toteutus sujui kuin itsestään. Tuloksista lupaan raportoida myöhemmin.

En usko, että on mahtavampaa tunnetta kuin se, kun saa jotain aikaiseksi. Pitäisi useammin muistaa, että aika riittää juuri niille asioille, mihin sitä haluaa käyttää.

P.S  Ihme on tapahtunut! Päätin luovuttaa hiljaisen kamppailuni some-hullutuksia vastaan ja Paperikaupan tyttöä voi nyt seurata Facebookissa ja Instagramissa. Facebookin kautta saa kätevästi tiedon uusista blogipäivityksistä ja ajattelin linkkailla sinne kaikkea muutakin kivaa, mistä ei kokonaiseksi postaukseksi ole potentiaalia. Instagramiin taas tallennan arjen huippuhetket ja toivon, että pääsisin seuraamaan siellä teidän lukijoidenkin elämää. Hihkaiskaa siis olemassaolostanne siellä. Minut löytää sieltä nimellä @paperikaupantytto

Kivaa tiistaita!