Miten siinä aina käykin niin, että kun aloittaa uuden neulomisprojektin, on heti suunnittelemassa jo seuraavaa? Pilven reunalla -villatakkikin on vasta alkutekijöissään ja nyt jo haaveilen, mitä hienoa tekisinkään seuraavaksi. Sitä kyllästyy niin helposti. Sen takia pienemmät projektit, kuten pipot ja lapaset, on kivoja, kun tulee niin nopeasti valmista.

Ensin ajattelinkin, että villatakki saa olla ikuisuusprojekti ja voin vaikka siinä välissä neuloa jotain muuta. Tajusin kuitenkin, että jos nyt jätän villatakin lankakoriin odottamaan parempaa hetkeä, se saa odottaa siellä tooosi pitkään, sillä kevät on ihan pian täällä. Ei silloin tee mieli neuloa paksuilla villalangoilla ja katsella synkkiä sävyjä. Kaipaan jo kevyttä puuvillalankaa ja raikkaita värejä.

Ostin jo värihimoissani Novitan lohenpunaista Kaisla-lankaa ja ajattelin, että tästä virkkaan jotain hienoa. Etsiskelin Virkkuri-kirjasta sopivaa ohjetta, mutta jäljestä näyttää tulevan aina ihan jotain muuta kuin kirjan kuvassa. Lanka on aina joko liian paksua tai liian ohutta kirjan ohjeisiin. Tai sitten vika on yksinkertaisesti virkkaajassa. Taidan tarvita vielä aika monen silmukan verran harjoitusta ennen kuin voin tarttua kirjan hienoimpiin ohjeisiin.

Onneksi asioilla on aina kaksi puolta. Nyt ehdin hyvin saada Pilven reunalla -takin valmiiksi ennen kuin suurempi virkkaushimo vie mennessään!