True reppureissaaja ja hevosfarmari

Kaikkiin maihin ja kansalaisuuksiin liittyy tiettyjä stereotypioita. Me suomalaisethan ei muuta tehdä kuin juodaan kaljaa ja saunotaan, kun taas Ranskassa jokainen omistaa baskerin ja kuljeksii aamulla patonki kainalossa kaduilla (faktoja). Myös reissaamiseen ja reissussa oleviin liittyy tietynlaisia stereotypioita, joista osa on niin korneja, ettei niiden edes uskoisi pitävän paikkaansa. Satuin tuossa yhtenä päivänä muistelemaan kaverin kanssa molempien reissukokemuksia ja aika pian puhe kääntyi ihmisiin, joita oli matkan aikana tavannut. Ajattelinkin nyt jakaa teille sekä stereotypiset reissaajat että aussit, joihin olen matkan aikana törmännyt. 

Vanha, kriisiä pakeneva reppureissaaja

Agnes Waterilla hostellissa tiskatessa eräs vanhempi mies alkoi kertoa omia reissutarinoitaan. Hän oli kuulemma ollut ensimmäistä kertaa parikymppisenä reppureissaamassa ja tutustunut tyttöön, jonka kanssa he olivat rakastuneet (klisee). Reissun loputtua juttu oli kuitenkin päättynyt (klisee) ja seuraavien vuosikymmenien aikana mies oli avioitunut toisen naisen kanssa ja saanut lapsia, mutta ollut lopulta aika tyytymätön elämäänsä (klisee). No oli käynyt niin, että vaimo oli päättänyt jättää hänet ja ensin (omien sanojensa mukaisesti) pari vuotta sohvalla juotuaan mies oli päättänyt lähteä reissaamaan. Nyt monta vuosikymmentä myöhemmin hän oli tavannut reissussa pojan, joka oli tämän hänen nuoruudessaan rakastamansa naisen poika. Todisteeksi mies esitteli valokuvia ja facebook-profiileja. 

True reppureissaaja

Townsvillessä istuin ystäväni kanssa saman pöydän ääressä reissussa tavanneen pariskunnan kanssa, joista tyttö oli ehkä todellisin reppureissaaja, jonka olen koskaan tavannut. Hän oli juuri alkanut työskentelemään mangofarmilla, joten hänen ihonsa oli täynnä mangojen aiheuttamia palohaavoja ja hän oli jo lähestymässä kolmeakymmentä ilman, että oli suunnitellut hirveästi, mitä myöhemmin tekisi.

Tyttö myös kertoi festareista, joille he olivat päätyneet. Festarit olivat jossain keskellä-ei-mitään, eikä koko festarialueelta saanut alkoholia, kaikkea muuta kyllä sai. Festarit olivatkin myös virkavallan tiedossa, joten niiden loputtua tiet olivat ekstravalvottuja, kun poliisit yrittivät käräyttää mahdollisimman paljon festareilta poistuvia. 

”Jos ihmisistä uskoo hyvää, myös saa hyvää”, oli tytön asenne elämään.

”Se mitä tapahtuu Ausseissa, jää Ausseihin” -reissaaja

Tämä reissaaja on se, jonka tarinan kuultua, jokainen seurusteleva alkaa suunnitella kumppaninsa sitomista keittiöön (eikä mitkään ;) -jutut mielessä), kun kuulee kumppanin mainitsevan sanan ”matkustelu”. Ollessani ensimmäistä kertaa Sydneyssä tapasin ihanan tytön, joka työskenteli sairaalassa. Hänellä oli ihana poikaystävä kotona Englannissa, jonka kanssa he olivat olleet yhdessä yli viisi vuotta, mitään suuria vaikeuksia suhteessa ei ollut ikinä ollut. Poikaystävä oli ollut tukena, kun tyttö päätti lähteä reissuun ja yhdessä he olivat sopineet, että viettäisivät kunnon lemmenloman, kun tytön työharjoittelu päättyy. Poikaystävä oli siis varannut ihanat hotellit ja tiedossa oli parisuhteen laatuaikaa, kun tytön kuuden viikon työharjoittelu päättyisi. No tämän kuuden viikon aikana tyttö tapasi kuitenkin ihanan aussin, josta hän päätti jättää mainitsematta poikaystävälle. Mitä sitä toista turhaan satuttamaan? 

Surffipoika

No se surffipoika, se lihaksikas ja ruskettunut surffipoika, joka on suurin syy siihen, miksi tuhannet tytöt lähtee reissaamaan Australiaan. Tällaisia yksilöitä voi bongata rannalta, mutta nykyteknologian ansiosta myös tinderistä. Näillä aidoilla tapauksilla lukee tinderprofiilissa itsensä kuvailun sijaan jokin surffaamisen liittyvä mietelause tai vaihtoehtoisesti ”I’m here for a good time, not a long time”. 

Hevosfarmari

Nämä farmareihin pätevät stereotypiat on hyvin yleispätevät eikä sillä ole merkitystä onko farmarilla lehmiä, kanoja vai kurpitsoja. Varmaan kaikista stereotypisin farmari oli Jack, jonka kanssa soittelin työmahdollisuuksista syyskuussa. Puhelusta puolet meni aina ohi, koska aksentista oli mahdotonta saada selvää ja asenne oli huoleton. Kaikki luvattiin aina selvittää parissa päivässä, mutta ilman jatkuvaa painostusta pari päivää olisi varmaan ollut aina pari viikkoa. Ausseissa kaikilla farmareilla on vähän sellainen maine, että jos ei itse huolehdi asioista niin farmari kyllä yrittää huijata.

-Sara