Ei kiitos tekosyille

Tämä postaus sai idean siitä, kun olin mitenkään sen enempää ajattelematta lähettänyt kavereilleni snapchatissa kuvan lounaastani, kun yksi kavereistani vastasi niin kadehtivansa elämääni tällä hetkellä. Totesin, että mikä muka estää häntä toimimasta samalla tavalla, kun (teko)syitä alkoi löytyä. 

Olen itse ollut aina hirveän huono tekemään päätöksiä ja aloitteita. Vietän useita minuutteja kaupan pakastealtaan äärellä miettimässä otanko hernepaprikapussin vai porkkanaparsakaalikukkakaalipussin ja vaihdan vaatteita vielä siinä vaiheessa, kun pitäisi oikeasti olla jo menossa ulos ovesta. Inhoan olla ensimmäinen, joka laittaa viestiä tai kysyy, että nähtäisiinkö uudelleen. Pikkuhiljaa olen kuitenkin ymmärtänyt, että en jaksa enää vitkutella kaiken kanssa, eikä kenenkään muunkaan minusta pitäisi. 

Vuonna 2014 miesten ja naisten yhteinen elinajanodote oli noin 81vuotta (lähde: Terveyskirjasto), mikä voi nuoren ihmisen korvaan kuulostaa siltä, että aikaa on loputtomasti. Elämässä ei voi kuitenkaan ikinä tietää, miten käy, joten asioita ei kannata lykätä turhaan. Jokainen ihminen ansaitsee olla onnellinen, joten miksi me pelätään niin paljon tehdä niitä asioita, jotka voisi tehdä meidän elämästä paljon parempaa? 

Sillä ei pitäisi olla väliä, miten suuria tai pieniä unelmat on, vaan aina pitäisi mennä niitä kohti. Tärkeintä on päättää uskaltaa ja sitten oikeasti toimia. Tuntuu siltä, että jauhan kliseitä, mutta tämä aihe on sellainen, että jotkut vielä selkeästi tarvitsee sitä, että joku vääntää tätä asiaa rautalangasta. Tämä on sinun elämä ja sinä saat tehdä sillä, mitä ikinä haluat, kunhan et satuta muita. 

Pitäisi muistaa se, että kaikki ihmiset haluaa eri asioita. Välillä on myös niin, että yksi ihminen haluaa asioita, jotka on ristiriidassa keskenään, mutta silloin pitää päättää, mitä unelmaa lähtee tavoittelemaan. Aina ei kannata valita sitä helpointa tai järkevintä vaihtoehtoa vaan oikeasti miettiä, että mikä tekee kaikista onnellisimmaksi. Eikä pidä myöskään pelätä sitä, että mitä jos valitsee väärin tai epäonnistuu, koska mieltään saa muuttaa ja aina voi yrittää uudelleen. 

Lähde reissaamaan, jos se on se mitä eniten tahdot tehdä. Sinne kouluun pääsee kyllä myöhemminkin sisälle. Eroa, vaikka olisi yhteinen asuntolaina ja kaikki ”ihan hyvin”, jos tuntuu siltä, että jossain voisi olla jotain parempaakin. Pyydä sitä söpöä poikaa bussista ulos, vaikka et tietäisi seurusteleeko hän ja seuraavan kerran pakkien jälkeen olisi super kiusallista mennä samaan bussiin. 

Tekosyyt ei johda mihinkään ja oikeasti niiden kertominen ja kuuleminen vain masentaa. Jos oikeasti haluat jotain asiaa, ei millään muulla pitäisi olla väliä. Olen itsekin sortunut jahkailuun ja jättänyt asioita tekemättä, eikä mikään ole koskaan harmittanut niin paljon kuin ne kerrat. On paljon mukavampaa itkeä sydänsuruja jäätelökulhon äärellä tai lysähtää levytanko niskassa lattialle ja tietää pitäneensä hauskaa ja yrittäneensä, kuin pyöriä sängyssä ja miettiä, että mitä jos. 

Jos ei ole valmis tekemään muutoksia, ei ole minun mielestä oikeutta valittaa. On vain typerää uskotella itselleen, että joku muu on parempi johonkin hommaan kuin itse on. Sinä voit ihan yhtä hyvin hakea sitä ylennystä kuin työkaverisi ja sinä voit aivan yhtä hyvin myydä omaisuutesi ja lähteä Intiaan niin kuin se nainen, joka oli lehdessä. Ei niitä asioita tietenkään ole pakko tehdä, jos et halua, mutta ei ole olemassa yhtäkään oikeasti tarpeeksi hyvää syytä, mikset voisi tehdä niin, jos haluat. Sillä ei ole mitään merkitystä, mikä se asia on kunhan se tekee sinut onnelliseksi, koska silloin se kannattaa ja pitää tehdä. 

Joten tiivistetään vielä kerran pähkinänkuoreen koko juttu: lakkaa miettimästä ja selittelemästä ja toimi. Nyt. Niin ihan heti. Laitat sen viestin nyt etkä tänään illalla. Menet ja ilmoittaudut sille kurssille nyt, etkä ensi syksynä. Aloitat kirjoittamisen nyt, etkä sitten joskus kun on aikaa. 

-Sara