Ihana viikko

Välillä sitä omaa positiivisuutta joutuu etsimään väkisin, mutta viime viikko oli poikkeuksellinen. Satoi kaatamalla vettä, jouduin pukeutumaan toppatakkiin ja vääntämään tuttuun tapaan siitä, että laitetaanko tabletti pois vai ei ja tarvitseeko iltaisin käydä pesulla. On sellaista odottavaa iloisuutta, kun on innoissaan tulevasta reissusta. Sellaista iloisuutta, mikä saa posket punoittamaan ja tirskahtelemaan, kun puhelimeen kilahtaa tekstiviesti. Sitten on tällaista iloisuutta, mille ei oikeastaan ole mitään syytä. Kaikki vaan sujuu kivasti ja on helppoa hymyillä. 

Viime viikolla: 

Ihminen, jonka kanssa ihan vasta tutustuttiin, osasi pukea minun tunteet sanoiksi tavalla, johon en itse ole pystynyt.

Sama ihminen vakuutti, että kaikki mitä päässä pyörii on ihan okei ja normaalia. 

Nautin yllärivapaapäivästä, pysyttelin kaukana kotoa ja olin ihan vain yksin.

Uskaltauduin kahvilaan, jonka ikkunoista olen aikaisemmin vain tiiraillut sisälle. 

En takellellut tilatessa, vaikka barista tiskin takana oli söpö ja melkein pelottavan cool. 

Kuljetin sateenvarja tunnollisesti mukana aamukävelyllä, mutta en joutunut aukaisemaan sitä. 

Menin aikaisin nukkumaan (kaksi kertaa!). 

Lahjoitin rahaa hyväntekeväisyyteen ja parille katutaiteilijalle. 

Sovin useampia menoja uusien ihmisten kanssa. 

Olin onnellinen ystävän puolesta. 

Kuuntelin, kuinka tuntematon kehui Suomea. 

Ihan pieniä ja normaaleja juttuja, mutta kaikista tuli hyvä mieli. Entäpä sun viikko? Ilahduttiko pikkujutut vai tekikö mieli heittää jotakin kengällä (niitäkin viikkoja nimittäin on)? 

-Sara