Kiitos Brisbane, kun kohtelet meitä näin hyvin

 

Kiitos Brisbane, kun kohtelet meitä näin hyvin. 

 

Koin eilen oivalluksen, jonka joku viisaampi olisi ehkä voinut kokea jo tuossa seitsemän viikkoa sitten. Olin matkakaverini kanssa marssimassa päivän toiseen museokohteeseen, kun tajusin, että olen menossa sinne muuten ihan  vain siksi, että minä haluan mennä sinne. Ja että muutenkin koko ajan teen vain niitä asioita mitä itse haluan. Tajusin, että tällä hetkellä kukaan ei tosiaan ole pakottamassa minua yhtään mihinkään. Tänään syötiin lounaalla selleriä ja hummusta ihan vain siksi että haluttiin. Eilen ostettiin tikkareilta tuoksuvaa pesuainetta ihan vain siksi että haluttiin. Toissapäivänä varattiin hostelli Sunshine coastilta ihan vain siksi että haluttiin. En tiedä, ehkä en ole vain ajatellut asiaa, kun vasta nyt alan ymmärtää, että jokaisen päätöksen täällä saan tosiaan tehdä ihan oman pääni mukaan.

Sen lisäksi, että Brisbane sai sytytettyä minun pääni yläpuolelle hehkulampun, on Brisbane ilahduttanut myös monilla muilla tavoilla. Ollaan täällä päästy tapaamaan ihmisiä, jotka kultaisesti antoi meidän käyttää kotiosoitettaan postia varten ja lahjoitti vierailukäynnin jälkeen meille vielä rasiallisen salmiakkia (iso kiitos vielä heille kaikesta!). Sateisten päivien jälkeen aurinko on vihdoin hellinyt kunnolla ja värjännyt lisää vaaleita raitoja hiuksiin. Täällä on myös opittu ihan uusi tapa, jolla vihannekset kannattaa pilkkoa voileipien väliin (ihan sen oppimisen takia kannatti matkustaa tänne saakka). 

Brisbane todella siis kohtelee meitä tällä hetkellä hyvin. Taas kannatti lähteä.

-Sara