Välillä suunitelmat heittää härän pyllyä ja välillä pitää matkustaa kauas, jotta näkee lähelle ja mitä muita näitä kaikkia mietelauseita nyt onkaan. 

Reissuun lähtiessä puhisin löytäväni matkan päältä zen-olotilan ja kuvittelin, että sitä varten minun varmaan pitäisi matkustaa ahtaasti ja syödä paljon purkkiruokia. Ihan en tiennyt itsekään, että mitä tuo zen-olotila tarkoittaisi, mutta ajattelin, että silloin varmaan tuntisin olevani jotenkin tosi sinut itseni ja suunnitelmieni kanssa. Alkuperäisenä suunnitelmana kun siis oli reissailla ja käydä välillä paiskimassa farmitöitä. Tällä hetkellä suunnitelmat näyttää aika eriltä, mutta fiilis on se, mitä reissulta lähdinkin hakemaan. On hyvä olo ja odotan innolla tulevia kuukausia. 

Suunnitelmat vaihtui, kun sopivaa työtä ei vain löytynyt. Ehkä tuli oltua vähän nirso ja valikoiva, mutta mieluummin teen täällä niin kuin itse haluan, koska omaa reissuanihan minä täällä reissaan. Nyt asiat onkin niin, että vielä joulukuuhun saakka reissailen ja sen jälkeen rupean toimimaan au pairina. Löysin ihanalta  vaikuttavan perheen, joten kuukauden päästä minä asustelenkin vakituisesti Sydneyssä. Samassa paikassa voisi jatkaa, vaikka viisumini loppuun saakka, mutta aika näyttää, miten hommat menee. 

En voisi olla enempää innoissani ajatuksesta, että minulla on kohta taas oma huone, oikea peitto, säännölliset tulot ja kuntosalikortti. Aluksi ehkä vähän mielessäni vastustin koko ajatusta, koska tuntui, että eihän tämä ollut yhtään sitä mitä minä lähdin tekemään. Mutta eikö ideana ollut juuri se, että tutustuisin paremmin itseeni ja tekisin sitä mistä tykkään? Ja juuri sitähän minä olen nyt tekemässä. 

Täällä on monina päivinä valtavasti aikaa ajatella. Aikaa ajatella sitä, kuka on päättänyt, että hammastahna myydään sen kokoisissa pakkauksissa kun myydään eikä vaikka samanlaisissa kun shampoota myydään ja sitä, että tekeekö nyt oikeita vai vääriä valintoja. Kun pohdin jälkimmäistä huomautti reissukaverini, että toisaalta eipä minulla kamalasti ole vaihtoehtoja, jos en vain halua reissata rahoja loppuun ja sitten palata Suomeen. Joten osittain pakonsanelemanakin nyt siis muutan taloon, jossa tulee aina kuumaa vettä, hitsi kun ei muuten harmita yhtään. 

Olen ihan hirmu paljon nauttinut mahdollisuudesta reissailla ja olen iloinen, kun tiedän, että au pair pestin jälkeen voin taas jatkaa reissaamista, mutta nyt olen myös onnellinen siitä faktasta, että seuraavat kuukaudet minun vaatteet on kuivassa kaapissa eikä sullottuna muovipusseihin ja rinkkaan. 

-Sara