Tämä juttu ei alkanut mitenkään haasteena, eikä kyseessä ollut mikään ihmiskoe, mutta niin vain vilahti puoli vuotta ilman omaa peiliä. 

Minulla oli ennen aina tapana tarkistaa, miltä näytän, ennen kuin lähdin ulos. Varmaan aina yleinen rutiini käväistä seisomassa siinä peilin edessä, vaikka olisi ollut koko päivän samat vaatteet päällä. Oli miten kiire tahansa, aina löytyi kyllä aikaa pysähtyä peilin eteen, ennen kuin piti sännätä ovesta ulos.  Peilin edessä on tullut myös seistyä silloin, kun on pitänyt valita, mitä pukee päälleen ja silloin kun päällä ei ole ollut mitään. Välillä on tullut vilkaistua vain nopeasti ja välillä on täytynyt pysähtyä ihan pidemmäksi aikaa ihmettelemään, jännittämään lihaksia, puristelemaan kylkiä, haromaan hiuksia ja kohottelemaan kulmakarvoja. 

Kahdeksan kuukautta sitten minun piti kuitenkin pakata tavarat rinkkaan, eikä sinne mahtunut kokovartalopeiliä. Sellainen hassu juttu, mitä ei tajunnut, että kaipaisi, mutta ikävöikin sitten myöhemmin hirveästi. Sellainen hassu juttu, että ajan kuluessa, sitä unohti ikävöidä. 
 
Hostelleissa harvemmin oli kunnon peiliä ja vaikka olisi ollutkin, niin vähän kiusalliselta olisi tuntunut seisoa suihkun jälkeen peilin edessä pyörimässä, kun kaikki huonekaverit olisi saanut todistaa sitä näkyä. Kun aloitin au pairin työt ei meillä täällä talossakaan ollut kuin yksi kokovartalopeili perheen äidin makuuhuoneessa. 
 
Se sama mekko ja kengät päällä niin monta kertaa aiemminkin, mutta silti hirveän alaston olo, jos ei päässyt peilistä kurkkaamaan, miltä näytti. Tuolta tuntui välillä, mutta koko ajan harvemmin, kun aikaa kului. On ollut jotenkin todella hämmentävää, kun sitten välillä on nähnyt itsensä ihan kokonaan ja tarkasti. Hämmentävää ja valaisevaa. Mikään ei ole oikeastaan muuttunut ja itseään on katsonut paljon uteliaammin ja ymmärtäväisemmin.
 
Vajaa kuukausi sitten sain oman peilin huoneeseen, kun tajusin, että sehän voisi kysymällä järjestyä. Hassua, että tuossa vaiheessa en sitä peiliä kuitenkaan enää erityisemmin kaivannut, kuin juuri siihen että oma pärstä tuntuu ihan hyvältä tarkistaa ennen kaupungille lähtemistä, että siellä ei tule viiletettyä raejuustot rinnuksilla. 
 
Ja kyllä on muuten peilin edessä vietetty aika vähentynyt, vaikka siihen nyt taas olisi mahdollisuus. Ihan oikeasti se, että ei se määrittele mitään, mitä lukemia näkyy vaa’assa tai mitä sieltä peilistä näkyy, vaan se millainen olo sitä itsellä on. Suosittelen oikeasti kaikille, että kannattaa vähän miettiä, kuinka lähellä sitä peiliä seisoo tiirailemassa niitä otsaryppyjä ja miten usein siinä on tarpeellista seisoa, parantaa mieltä kummasti, kun vähän höllää! 
 
-Sara
Kuva täältä: http://m.lovethispic.com/image/31619/yes,-you’re-the-fairest-of-them-all