Pojat, missä olitte, kun koulussa oli terveystietoa?
Kun kerron olevani Suomesta, saan lähes poikkeuksetta kuulla kehuja joko koulusysteemistä tai terveydenhuollostamme. Yksi italialainen on joskus ryhtynyt innoissaan selittämään äitiyspakkauksesta ja udellut että ”onko se oikeasti totta?” ja useampi on ollut tietoinen siitä, miten hyvin Suomi on sijoittunut PISA -tutkimuksissa joitain vuosia taaksepäin. Kuitenkin vasta siinä vaiheessa, kun keskustelu lähtee oikeasti etenemään, sitä itse ymmärtää, miten paljon meille koulussa opetetaan sellaisia asioita, mistä ulkomailla ei puhuta lainkaan. Yksi tällainen asia on seksi ja seksitaudit.
Sellainen aihe, että vähän kurkkua kuivaa, alkaa yskittää, punastuttaa ja naurattaa, mutta siitä olisi kuitenkin tärkeää puhua. Eniten minua jotenkin hämmentää, kun pojat ei tunnu olevan tästä aiheesta yhtään perillä Suomessakaan, vaikka ihan samanlaiset sisällöt meidän kaikkien terveystiedontunneilla olisi kai pitänyt olla. Ja täällä ulkomailla sitä onkin saanut vääntää mitä yksinkertaisimpia asioita rautalangasta.
New South Walesissa eli samaisessa osavaltiossa, jossa itse asun, on meneillään kampanja nimeltä Ending HIV 2020, jonka tavoitteena on, että vuoden 2020 jälkeen osavaltiossa ei enää diagnosoitaisi uusia tapauksia. Kampanja näkyy katukuvassa, mikä on hienoa, mutta minusta on vahingollista, että kampanja on suunnattu pääosin homoille, eikä kampanjassa oteta muihin seksitauteihin kantaa. Eli vaikka bussipysäkillä tuijotan hymyileviä komistuksia, en osaa sanoa, kuinka moni oikeasti pysähtyy miettimään kampanjan sanomaa.
Kerrataan tähän väliin muutama fakta 1. Seksitaudit yleistyy koko ajan Suomessa. Syitä tähän on mm. muutokset seksitavoissa ja matkustelun lisääntyminen 2. Seksitaudit tarttuu myös suuseksissä 3. Seksitauti voi olla oireeton
Ja miksi minä tästä aiheesta sitten kirjoitan? Minun mielestä seksitaudit on jotenkin tosi mielenkiintoinen aihe. Ne voi tautina olla todella vakavia (hoitamattomana voi aiheuta esim. lapsettomuutta), mutta ne on myös sellaisia tauteja, että niiden saaminen on periaatteessa ihan itsestä kiinni eli siitä käyttääkö suojaa yhdynnän ja suuseksin aikana. Toisin on vaikka syövän kanssa, omaan terveyteen voi tietenkin vaikuttaa monilla valinnoilla, mutta huonon tuurin kanssa tauti voi vain sattua kohdalle. Toisin on seksitautien kanssa, koska ne on yleensä seuraus tietynlaisesta toiminnasta.
Suomessa minusta jo aika hyvin toitotetaan sitä, että kellä vaan voi olla seksitauti, mutta tauteihin liittyy silti tietynlaista häpeää. Hassuin kommentti, mihin olen ulkomailla törmännyt, kun asiasta on keskusteltu on ollut ”Näytänkö mä muka siltä, että mulla olisi joku tauti?” Ja kommentti on tullut sen jälkeen, kun on ensin kerrottu, että seksikumppaneita on ollut kymmenittäin. Mutta vastaus tuohon kysymykseen olisi ollut että joo, koska seksitauteja voi kantaa kuka vaan, eli minkä näköinen ihminen tahansa ja jos nyt ajateltaisiin stereotypioita niin sanoisin, että et näytä, mutta kuulostat.
Tavallaan tuntuu hassulta paasata tästä, mutta olen kuitenkin niin monen kaverin kanssa keskustellut aiheesta ja joutunut nostamaan ihan perus juttuja esille, että tuntui siltä, että pakko on aiheesta myös kirjoittaa. Vähän tulee sellainen olo, että olisin keski-ikäinen terveystiedon opettaja, joka heristää etusormea, mutta oikeasti hei tämä on tärkeä ja helppo juttu pitää huolta. Varsinkin ulkomailla kannattaa oikeasti kuitenkin muistaa se seksitaudeilta suojaava ehkäisy ja uskaltaa heristää sitä etusormea siellä sängyn puolella. Eihän se välttämättä ole se hauskin vaihtoehto, mutta itse ainakin mieluummin olen se ilonpilaaja kuin kärsin seurauksista lopun ikää.
Tämmöistä tällä kertaa,
-Sara
Kuvat:
http://www.digitalcultureandeducation.com/uncategorized/calmette_html/
https://drivenxdesign.com/SDA2013/project.asp?ID=11854
http://www.campaignbrief.com/2015/12/acon-health-gets-up-close-and.html