Tj 50

Huhui, vau.fi-sovellus kerto et tänään on jäljellä 50 päivää laskettuun aikaan! Kuulostaapas kauheen vähältä, justiinhan oli 100 päivää eli saman verran hurahtanu siitä ku on enää jäljellä. Hui.

Nyt oon siis 32+6 viikoilla ja koko aika paranee tietysti vaan, eli jos bebe päättäiski poksahtaa etuajassa ni varmasti selviytyisi ihan hyvin, kuitenkaan ei oo lupaa päättää vuokrasopimusta ennenku se 37+0 on täynnä.

Ens viikolla mulla on vielä 3 työvuoroa jäljellä ja sit alkaa mammaloma, oikeestihan se alkaa 24.2. mutta viimiselle viikolle mulle ei enää laitettu työvuoroja, en oo kyllä yhtään pahoillani siitä koska nyt on aika nopeeseen tahtiin pahentunu tää mun olotila…

Selkään sattuu päivittäin ja missää asennossa ei oo enää oikeen hyvä olla. Nukkua en pysty ku täysin kyljellään ja se tarkottaa et herään noin 101 kertaa yössä kääntään kylkee ja seki on jo urheilusuorituksesta menevä liikesarja. Sain mun ystävältä selkätuenki lainaan mut se ei jotenki tunnu auttavan kun silloin kun se on päällä ni supistelee se paine alavatsalla ja kun sen ottaa pois ni selkä kahta kipeempi. Vasen jalka ja pakara on koko ajan jumissa ja iskias meinaa ängetä vaivaamaan, ei onneks kuitenkaan samaan malliin ku Aleksin aikana ku en pystyny yhteen aikaan ees kumartumaan ja laittaan kenkiä jalkaan ilman että tuntu ku olis puukolla isketty sinne perseen päälle, sitä ootellessa. Koko aika myös tuntuu olevan kaamee jano ja et kuivun kasaa jos en juo jotain, tää on sinällää positiivista et ainaki tulee juotua hyvin vettäki, ku en oo koskaa eläissäni osannu juua tarpeeks. Tää väsymys on myös ihan järkyttävää…

Nyt tää mahan kokoki rupee oleen ihan jäätävä, huomenna mul on neuvola ni saa nähä paljo sf-mitta ja paino on tällä kertaa. Viimeks mulla oli noussu paino koko aikana vaan noin 4kg mut nyt tuntuu et on ruvennu tulee reippaammin lisää ku en saa muutaku rötvättyä ja mässättyä. No onneks mulla nyt on varaaki ottaa niitä kiloja ilman et tarttee huolestua liikoja, kivempihan se tietysti olis jos niitä ei kauheesti tulisi. Rautaa oon myös ottanu aina välillä tupla-annoksia, joten toivotaan et olis hg vähän ees noussu.

Tulipahan valitusta. Erityisesti tää kaikki ärsyttää ku mul ei oo mitään energiaa jaksaa puuhailla Aleksin kans et ku ollaan kotona ni lähinnä pötkötetään ja se kattelee tabletilta videoita tai sit ajelee autoillaa/ampuu pyssyillä/puuhailee jotain omiaan ja miä makaan puhelin kädessä… Aina välillä yritän raahata meiät pihalle ees hetkeks aikaa ja se Aleksin hoitopaikka on ihan taivaan lahja että se pääsee sinne leikkimään kavereiden kanssa ja saamaan ihan muita virikkeitä. Tässä kuussa muutettiin hoitosopimusta niin et A on 15 päivää kuussa siellä eikä enää ihan kokoaikainen niinku tähän asti, ni saan olla rauhassa itekseni ja vauvan tultua myös sen kanssa ja A saa mennä leikkimään sinne. En ois voinu kuvitellakkaan että olisin ottanu Aleksia kokonaan kotiin koska oltais menetetty se hoitopaikka siinä samalla ja se ei käy päinsä. Nytkin ollaan jo sovittu sen hoitajan kanssa että se ilmoittaa hyvissä ajoin kun saa tietää koska ryhmän vanhin poika lopettaa siellä kun menee eskariin ja sitten haetaan Nacholle hoitopaikka sieltä kun paikka vapautuu.

Aleksille kuuluu muuten hyvää. Kauheeta vauhtia se vaan kasvaa ja kehittyy ja aina välillä jään haavi levällään kattomaan ku se esittelee jotain uutta taitoa että miten se nyt tommostaki jo osaa! Nyt pukee jo hienosti housuja jalkaan ja laittaa kenkiä ja repii muut vaatteet pois paitsi paidat. Osaa jonkin verran englantia videoiden kautta ja koko aika harjoittelee puhumaan uusia sanoja. Mitään kaameeta uhmaa ei luojan kiitos ole, tietysti normaalia tän ikästen kiukkuamista ja marinaa ja tekoitkua yms löytyy mutta helpolla vielä päästään. Ite vaan ehkä hermostun kanssa turhan pienestä kun ei sitä turhaa marinaakaan jaksa kuunnella. Minuuhan Aleksi ei usko millään ja koettelee kauheesti, mut sellasel rauhallisel tavalla sentäs, sitte uskoo ku karjun naama punasena ja loukkaantuu että ettäs kehtasit huutaa mulle, yritän sitte aina jutella että pitää uskoa kun äiti sanoo ja jotain muuta, en nyt tiiä miten paljon ymmärtää mutta harjotellaan kuitenki. Kaikille vieraammille se on ihan enkeli ja onneks mekään ei olla ainaka vielä todistettu yhtään kiljumiskohtausta keskellä kauppaa tai muitakaan tommosia kunnon uhmajuttuja. Vähän pelottaa mitä käy kun vauva tulee, mutta se on sen ajan murhe sitten.

<3