Äitienpäivä #1
Sunnuntaina oli äitienpäivä ja miäki sain juhlistaa sitä ensimmäistä kertaa. Tää pieni mies on tehny minut tosi onnelliseks siitä että saan olla äiti. Joo, jos meillä ei olis vielä lasta, voisin tehdä enemmän töitä ja tienata paremmin rahaa, voisin nukkua kunnolla, voisin käydä omilla menoillani miten lystäisin, voisin huolehtia vaan itestäni (ja Ossista). Tälläset asiat vaan ei kiinnosta minuu enää, ei ainakaan niin paljoa että niiden kaipuu veis voiton tän naperon kanssa olemisesta. Vaikka välillä palaaki käpy lähes taukoamattomaan märinään, en saa nukuttua 2-3h pidempiä pätkiä ja kaikki pitää suunnitella tosi tarkkaan, niin en silti vaihtais tästä melkein mitään. Okei olis kiva että Aleksi nukkuis pidempiä pätkiä eikä olis niin pottuuntunu koko aikaa, tosin sen uskon parantuvan kun pääsee vihdoin liikkeelle kunnolla, mutta mieluummin näin kun ei vauvaa ollenkaan.
Sinä pallopää olet mulle kaikkein tärkeintä tässä maailmankaikkeudessa ja vaikken ole täydellinen äiti, niin ainakin yritän olla hyvä <3
Mun aamu alko sillä että mulkoilin vähä Ossia jokusen tunnin ku heräilin yön ihan normaalisti pienen herran rääkäsyjen ansiosta ja isompi mies vaan kuorsasi vieressä. Kun se heräs, niin toivotettiin hyvää äitienpäivää ja ”laulatettii ” Aleksia. Sitten Ossi lähti Siwaan EIKUN leipomaan ite kakkua…
Sain aamupalan valmiina, pyynnöstä Ossin spesiaali-munakasta, teetä, jogurttia ja hienoa ”omatekemää” Daim-kakkua ja -suklaata <3
Ja sitten lahjan, Ossi (ja Aleksi) oli ostanu mulle aiiiiiiiivan ihanat Guessin tennarit! <3 Ne sopii täydellisesti yhteen mun Guessin laukun kanssa, jonka Ossi osti mulle toissavuonna synttärilahjaksi. Aaaaaahh, pakko uskoa että oon tehny jotain oikein äitinä olemisessa.
Käytiin yhdessä vaunulenkillä, Ossi työnsi vaunuja ja miä sain kerranki huitoa keppien kanssa. Vähän vaihtelua ja käsillekki liikettä.
Sitten laittauduttiin ihmisen näköisiksi ja lähdettiin syömään. Ei oltu ihan varmoja että jäädäänkö äitienpäiväksi Härmään, kun oltiin siellä muutama päivä aiemmin, mutta todettiin että kivempi olla ihan vain oman perheen kesken eka äitienpäivä. Tästä syystä ei siis oltu tehty mitään pöytävarausta, mutta mahduttiin juuri sopivasti Plevnan ravintolaan Finlaysonille. Oltiin oltu siellä jokunen vuosi sitten Ossin kaverin synttäreillä, muttei syöty mitään kunnon ruokaa silloin eli tavallaan tää oli eka kunnon kerta siellä syömässä. Otettiin molemmat tää äitienpäivämenu kokonaisuudessaan, mulle kanaversio ja Ossille nautaa pääruoaksi. Tykättiin kyllä tosi paljon, Ossiki tuli täyteen ruuasta ja se on harvinaista ”paremmissa” ravintoloissa. Perus Dinerissa nyt tulee aina läskiähky…
Ossi ja Aleksi oli samiksia mätsäävissä krakoissaan ja kauluspaidoissaan, mun sydän pakahtuu näistä kahesta <3
Mamma ja sen vauva <3
