Alkumahailu

(Kirjoitettu huhtikuussa)

Voi sitä onnen päivää kun eka Vauva-lehti kolahti luukusta! Ei haitannut mukana tullut laskukaan, sillä se tietää sitä että nyt kun se on maksettu, voi rauhassa odotella tilauslahjaa eli hoitolaukkua saapuvaksi. Oon tietysti ahminut koko lehden jo useampaan kertaan, ollaan naurettu Ossin ja iskän kanssa nimistä kertovalle aukeamalle ja oon myös tutkinut tarkkaan synnystysvalmennuksesta kertovan tekstin. 

Papun eka vaatekin on saapunut meille! Ossin isä kävi lomalla Madridissa ja toi sieltä asiaankuuluvan bodyn. Koska mehän ei vielä pitkään aikaan saada tietää kumpi sieltä tulee, niin keltainen oli ihan hyvä, molemmille käypä värivaihtoehto. Body tosin on sen verran iso että menee päälle joskus reilun vuoden ikäisenä varmaankin, mutta pidetään hyvässä tallessa sinne asti 🙂

Olin pari päivää sitten ystävän kanssa HopLopissa viihdyttämässä pientä Jonttua. Siellä haaveilin että parin vuoden päästä pääsen juoksemaan oman Papun perässä siellä liukumäissä 🙂 Pallomeressä makailu oli mulle suurinta hupia, sillä paha olo yritti pistää hanttiin useempaan otteeseen, mut pääsinpäs ees kerran laskeen liukumäestäkin.

Eilen näppäsin aloituskuvat mahasta, eli rv 9+3, eikä siellä siis mitään vielä näy. Toi alavatsan pömppömakkara on ollut siinä kauemmin kuin muistan, yli kymmenen vuotta reippaasti kuitenkin, ettei valitettavasti liity asiaan. En kyllä malta odottaa että se häipyy siitä kun koko maha rupeaa joskus kasvamaan!

Eilen myös ylitin itteni pääsemällä salille ekaa kertaa kuukauteen! Ihan yhtä lailla oli aamupala kurkussa ku ennenki mutta reippaasti kuitenki jaksoin olla siellä noin tunnin ja varovasti treenailla taas selkää ja hauista, normaalimittapuulla ihan säälittävä treeni mutta tässä tilanteessa tuskanhiki muutenki otsalla ni olin ihan tyytyväinen. Tänään meinaan mennä uudestaan vähän ojentajia ja olkapäitä treenaileen. Pyrin siihen että koitan edes pari-kolme kertaa viikossa tästä lähin lenkkeillä tai käydä salilla ja myöhemmin uida, että jonkinlainen peruskunto pysyisi yllä, sillä tiedän että loppuraskaus, synnytys ja palautuminen tulee olemaan paljon helpompaa kuin jos vain koomaa sängyssä, mitä nyt oon joutunu tän kuukauden tässä jo tekemään. Tottakai oman jaksamisen ja pystymisen rajoissa, jos käsketään vuodelepoon ettei Papu rupea tulemaan ennenaikaisesti, rupeaa supistelemaan tosi ajoissa tai muuta niin tottakai otan iisisti, mutta näin pääsääntöisesti. Tällä hetkellä syön vielä ihan miten sattuu, mutta pyrin siirtymään vähän terveellisempään pikkuhiljaa kun ruoka rupeaa kunnolla pysymään mahassa.