Autoja, asuntoja ja vähän huolta
Käytiin tossa äitienpäiväviikonloppuna Kotkassa. Alunperin tarkoitus oli mennä viettämään mun rakkaan ystävän synttärijuhlia, mutta siinähän menikin äitienpäivä samalla. Pienen virneen sai naamalle ne muutamat viestit mitkä sain joissa toivoteltiin ”hyvää äitienpäivää masuasukin äidille”, tuli hyvä mieli että minuuki aateltiin jo vaikka kääröä ei vielä ookaan sylissä antamassa kuolapusuja ja tekemässä jalanjälkimaalauksia isin avustuksella. Synttäreillä oli hauskaa, grillattiin, juotiin (mun juoma rajoittui aika lailla kuvassa näkyvään tölkkiin) ja soitettiin musiikkia. Mun ystävä on koulutukseltaan musiikinopettaja, on sille varmaan joku paljon paljon hienompi nimityskin mutta näin selvennettynä, ja asunto tietysti täynnä soittimia. Miä sain osakseni jonkun tosi oudon näkösen helistinsoittimen, jossa riippui tikun päässä jotain afrikkalaisia simpukoita. Älkää kysykö, hyvin kalisi. Käytiin vielä Ossin kanssa tapaamassa paria muuta kaveria Edu-pubissa, josta mentiin äitille nukkumaan.
Äitienpäivänä löhöttiin pitkään sängyssä, heitettiin äitille lahjat ja käytiin katsomassa mammaa. Myöhemmin käytiin Santalahessa syömässä ja sen jälkeen mun veli Teemu ja sen tyttöystävä Emilia saapui paikalle itse tehdyn marjapiirakan kanssa. Sen jälkeen kuunnellutettiin kaikilla Papun sydänäänet ja lähettiin ajaan kotia kohti.
Alla Teemun käsitys Papun ultrakuvien turvallisesta kuljetuksesta 😀
Sitten suurempiin asioihin! Me ostettiin uusi auto! Lähdettiin vähän pyörimään autokaupoille ihan vaan kattelun vuoksi, mutta Ossi tykästyikin tähän Audin A4:seen niin kovin että napattiinkin se heti matkaan. Vähän tirautin siinä kun jouduin jättämään mun vanhan Punto-vauvan vaihdossa sinne, tiesin että se hetki tulee väkisinkin pian mutta pahalta silti tuntui. Se auto on ollut mulla vuodesta 2008 asti, siitä asti kun sain ajokortin eikä se oo ikinä pettänyt mua. Toivottavasti joku toinen pitää siitä hyvää huolta. Nyt on ainakin tilava ja turvallinen auto Papulle ja sen tavaramäärälle kun lähetään kiertämään maailmaa.
Fiiliksiä viime päiviltä, tää väsymys on jotain ihan kammottavaa ja huonovointisuus vielä siihen päälle, niin musta ei saa oikein mitään järkevää irti vapaapäivinä. Tänään oon ollu reipas ja siivonnut, tosin imurointi ja roskien raijaaminen pitää vielä hoitaa, sillä meidän vuokraemäntä on tulossa tänään asunnonvälittäjän kanssa katsomaan tätä asuntoa. Me nimittäin muutetaan ensi kuun aikana toiseen asuntoon, löydettiin tuolta Annalasta pieni mutta tilava kolmio, jonka pihalla on paljon leikkitelineitä. Saan siis pian ruveta sisustamaan Papulle omaa huonetta, jee!
Äsken oli pakko etsiä itsekseni Papun sydänäänet tällä dopplerilla, jonka sain kaverilta lainaksi. Ollaan tähän asti kuunneltu Ossin kanssa yhdessä, mutta ajattelin kokeilla josko osaisin yksinäni löytää äänet. Siellä pienen etsiskelyn jälkeen ne löytyivät ja pystyin huokaista helpotuksesta. Olen facebookissa suljetussa ryhmässä missä on muitakin raskaana olevia joilla on laskettu aika marraskuussa ja siellä on valitettavan monelle tullut keskenmeno ja vieläkin joillain saattaa olla mahdollista että on mennyt kesken, kun eivät ole löytäneet enää sydänääniä. Sydän kurkussa luen näitä tekstejä ja koska olen tyypillinen stressiperse, rupean pelkäämään omalle kohdalle samaa. Siitä syystä olen tosi onnellinen tästä dopplerista että voin aina paniikin iskiessä etsiä Papun äänet ja rauhoittua että sydän hakkaa vahvasti, kaikki todennäköisesti hyvin <3
Loppuun vielä piristyskuva minipossusta!