Juhlapäiviä
Nyt on ollu oikee pieni juhlaputki!
Torstaina 10. päivä oli mun ja Ossin vuosipäivä, tuli jo 4 vuotta täyteen. Sen kunniaksi lähettiin ulos syömään ja vietiin Papu ekaa kertaa hoitoon Ossin isälle. Valittiin (miä valitsin) ravintolaksi vähän hienompi italialainen Como, jossa kumpikaan ei ollu käyny aiemmin. Syötiin ihan pitkän kaavan mukaan, otin alkupalaksi semmosen tomaatti-rucola bruschetta-leivän, pääruuaksi parmesan-vuohenjuustorisottoa ja jälkkäriksi kuvassa olevaa suklaakakkua, oli kyllä ihan hyviä! Ossille vaan jäi vähän nälkä kun sen pääruoka oli taas fine diningille tyypilliseen tapaan säälittävän pieni. Ossi maisteli myös erilaisia viinejä ja miäkin uskaltauduin pienen hörpyn maistamaan sen jälkiruokaviinistä, joka oli ihan törkeen hyvää. Pienellä googlettelulla selvisi, että sitä saa myös alkosta ja että sen litrahinta on pieniin prosentteihin (5,5) verrattuna aika tähtitieteellinen, mutta pakko sitä on joskus ostaa.
Tarkoitus oli mennä myös leffaan, mutta koska lähdettiin vasta niin myöhään, niin skipattiin se ja tyydyttiin vaan syöminkiin. Vajaa kolme tuntia oltiin poissa ja jäätiin vielä istuskelemaan joksikin aikaa Ossin isälle ennenkuin mentiin kotiin. Papu oli nukkunut kiltisti melkein koko hoidossa oloajan.
Seuraavana päivänä olikin Ossin isän 50v synttärit ja samalla Papun 1kk päivä, joita juhlittiin syömällä kakkua Tornihotellissa ja käymällä Bodega Salud -ravintolassa. Koska listalla ei oikeastaan kanaa ollut, niin tilasin paistettua kuhaa, joka oli kyllä hyvää. Ossi söi maitokaritsaa.
Pikku juhlakalu heräilemässä <3
Torstaina oli myös aiemmin päivällä häppeninkiä, kun mun kaksi tätiä, mamma ja serkku tuli käymään kylässä mukanaan iso määrä ruokaa. Papu ei ollu taaskaan kovin vieraskorea, vaan nukkui melkein koko ajan. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa ja turista mukavia, erityisen iloinen olin siitä että mammani oli jaksanut lähteä reissuun mukaan.
Alla olevassa kuvassa ollaan tyytyväisen näköisenä ku pidettiin meteliä aamukolmesta kuuteen ja miä sain hyvää käsitreeniä ku pompottelin ja heiluttelin heppua ympäri kämppää että se pysy rauhallisena. Z z z z… Kiltisti se on kyllä nukkunut yleisesti ottaen, yleensä kolmen tunnin pätkissä ja herätessäkin riittää tissimaito ruuaksi, sitte aamulla, tai no oikeestaan aamupäivällä ku saadaa ittemme ylös, tarvitaan vähä korvikelisää. Nyt voin jo sanoa että nännikivut on takana ja pystyn helposti tarjoomaan tissiä ainaki melkeen joka kerta ku on nälkä, joskus heppu tosin vaan raivoo siinä, enkä sitte tiiä että onko ne niin tyhjät ettei mitään tuu vai tuleeko suihkuna ku ei suostuta syömään, niin silloin on helpompi vaan tuupata pullo suuhun.
Mobile on ruvennu kiinnostaan ihan hyvin, varsinki ku sen pistää soimaan ni sitä tuijotellaan sen aikaa kun se soi. Kovin montaa kertaa putkeen ei sitä jaksa katella, mutta kuitenkin. Ja erityisesti punaiset asiat, esim meiän olkkarin verhot on kauheen mielenkiintosia, kuten myös lamput.
Päätin vähä ostaa itellenikin joululahjaa ja tilasin uudet meikkisiveltimet. Tiedän etteivät oo mitään merkkilaatua, mutta ne on hurjan söpön väriset ja varmasti riittää tarpeeks hyvin mun lähes olemattomalle meikinkäytölle. Ainakaan näin kahen meikkauskerran jälkeen ei valittamista.
