Maaliskuu?!

Apua, maaliskuu. Sehän tarkottaa et miä saatan hyväs lykyssä synnyttää täs kuussa! Palataan silti hetkeksi vielä helmikuun puolelle…

Mun eka äitiyslomapäivä virallisesti oli siis viikko sitten lauantaina eli 24.2. ja sen kunniaksi mul oli pienet babyshowerit. 8 kaveria pääsi tuleen paikalle. Lähinnä senki takia pidin ne juuri tänä lauantaina, kun mun paras ystävä tyttöystävineen tuli Tampereelle tän tyttöystävän painonnostokisoihin. Useempi kärpänen samalla iskulla. 

Mittailtiin mun mahanympärystää ja kaikki tietysti arvasi vähän yläkanttiin ja hyvät naurut saatiin niistä arvioista. Myös samanlainen kalenteri oli mihin jokainen arvasi syntymäpäivän ja koon, nyt mulle oltiin vähän armollisempia kun otettiin mallia Aleksin päivästä ja koosta, viimeksi Aleksin babyshowereissa nää heitteli yli 4kg painosia järkäleitä ja ylimenevää aikaa…

Sain taas ihania lahjoja, tosi upeen vaippakakun ja kaikkee muutaki tarpeellista mitä olin pyydellykki. Nyt päästään oikein hyvään alkuun beibin kanssa. Tehot on heitetty jo sairaalakassiin ja suklaat lähes syöty.

Tossa vielä masukuva tolta illalta eli rv 34+5, näyttää iha valtavalta. En käsitä miks se kuvissa on noin valtava, ei se tässä ollessa näytä nyt noin isolta kuitenkaan!

Sunnuntaina käytiin myös kattomassa niitä painonnostokisoja. Aleksiki oli ekaa kertaa mukana ja vähän jännitti sitä huutoa ja meteliä mitä kuulu kun yleisö kannusti omiaan, mutta aika äkkiä tottui ku oli hetken isin sylissä. Meidän Meri tietysti voitti kaikki maholliset palkinnot ja pystit mitä vaan oli mahdollista ja tää alla oleva kuvakin pääs Suomen Painonnostoliiton instagramiin. Hehehehe meidän Aleksi on julkkis <3

Aleksi on nyt ollut tän viikon kotona mun kanssa, kun perhepäivähoitajalla on talvilomaa. En viittiny laittaa sitä varahoitoon, kun se voi ihan hyvin olla mun kanssa kotonakin nyt ku iteki vaan lorvin täällä, maanantaina pääsee sitten taas kavereiden kanssa leikkimään, kovasti on tuntunu olevan ikäväki sinne jo. Ollaan kotona makaamisen lisäksi käyty Leo’s leikkimaassa riehumassa ja pulkkailemassa tuolla superpakkasissa.

Pari päivää sitte myös kasailin pinnasängyn jo valmiiks kasaan ja Aleksi tietysti roikkuu siinä ja yrittää pölliä Nachon unirievut… Pinnishän tietysti tulee meidän huoneeseen sitte ku Nacho syntyy, ei minust olis nousemaan miljoonaa kertaa sängystä yöllä ja painella toisee huoneesee syöttämää joka ikinen yö. Se vaan viel tilaa niin paljo et on nyt sen aikaa tuol Aleksin huoneessa ku eipä siellä muuta tehä ku joskus leikitä ja säilytetä tavaroita täl hetkellä.

Oon myös alottanu nyt tällä viikolla juomaan sitä vadelmanlehtiteetä minkä sanotaan vahvistavan kohtua. En tiiä et onko siitä Clipperin versiosta nyt mun tapauksessa kovinkaan paljoa apua mut ei siitä haittaakaan ole. Enää reilu viikko niin Nachoki on jo täysiaikainen, ni sit rupeen vaappumaan noita rappusia ylösalas ja poppakonsteilee kaikkea muutakin savustamisen merkeissä. Mul on kyl nyt viime viikot ollu parempi olo ku mitä viimeks valitin, en oikeesti tiiä miks, tää melkein huolestuttaa et onko tää jotain tyyntä ennen myrskyä. Muistasin ainaki et olisin Aleksista ollu paljo paljo vaivasempi tähän aikaan vai johtuisko tää vaan siitä et ku on toi Aleksiki nyt tossa et mul ei vaan oo aikaa keskittyä jokaseen kolotukseen? Joo, nukkuminen on sitä kyljen kääntelyä pitkin yötä ja nyt ruvennu pakottaa lonkkia samas asennos liian kauan makaaminen ja iltasin on selkä kipeenä ja ku on syöny pitkin päivää ni kylkiluita sattuu ku maha vyöryy iltasin niiden päälle. Vessas käyn korkeintaa kerran yössä jos ees sitä, mut yleensä silloinki supistaa sitte vähä ilkeemmin et on pakko vaappua sinne ja siinä istuskellessa oikeesti vähän sattuu se supistaminen. Tulee hyvin voimakkaasti mieleen ne synnytyskivut ja koko aika rupee pelottaa enempi et taas joudun kärsimään sen läpi ja auta armias ne jälkikivut sit useemman viikon sen jälkeen… En odota innolla. Mut koitan asennoitua et kerran oon sen jo käyny läpi ja selvisin hengissä eikä se tuska määräänsä enempää kestä ja palkinto on vertaansa vailla. Aika todennäköisesti jää myös mun viimeiseksi synnytykseksi, ellei me nyt ihan seota ja haluta vielä kolmas kakkapylly tähän joukkoon, en kyllä usko mut toi Ossi kyllä niin kovasti toivo tyttöä… No mut se on sen ajan murhe, onhan meillä iän puolesta ihan ok vielä aikaa semmonenki hankkia vaikka josksku iltatähdeksi jos niikseen tulee, mutta miä oon kyllä aina halunnu vaan kaks lasta ja minust tuntuu etten jaksais enää olla raskaanaka uudestaan mut eipä pidä sanoa että ”ei koskaan”.