Marjoja ja kirkkovierailuja

Olipahan taas otsikko.

Taas poksutaan! 28+0 <3 ja tj 84 🙂

Näihin pariin viikkoon on kerennyt sisältyä paljon iloa ja paljon surua. Ilon aiheena on ollut se, että minusta tuli vihdoin ja viimein kummitäti ja sylikummikin vielä kaiken lisäksi. Ossin serkku sai tosiaan tytön kesäkuussa ja ristiäiset pidettiin Porissa viikko sitten sunnuntaina. Tytölle tuli nimeksi Saara Kristiina Möttönen. Ihanaa päästä vihdoin ostelemaan kaikkia tyttövauvan tavaroita ja lahjoja! En koe itseäni kovinkaan kirkolliseksi ihmiseksi, vaikka vuosia pyörinkin isosena kirkon tapahtumissa, joten kovin ”kristillistä kasvattajaa” minusta ei kyllä millään saa. Keskityn enemmän siihen lahjomispuoleen ja lapsenvahtina oloon sitä tarvittaessa.

Pieni päivänsankari <3

Mun oli tehny mieli ostaa hervoton loota mansikoita jo pitkään, mutta aattelin et ”no tuleeko niitä nyt sit kuitenkaan syötyä niin paljoa ja mahtuukohan tonne pakastimeen ees mitään…”. Sitten söin Ossin isällä purkillisen mustikoita vaniljakastikkeella ja sitten se marjahimo repesin ja marssitin Ossin mun kanssa Tammelan torille hakeen laatikot molempia sortteja kontrolliultran päätteeksi. Ossin mentyä töihin jäin sitten putsailemaan mansikoita ja purkitin pakkasseen molempia ties kuinka monta purkillista ja tein mustikkapiirakan, mustikka-mansikkarahkaa ja vielä jääkaappiin riitti kunnon kulholliset molempia napsittavaksi.

 

Erään aamun jättiaamupala, voin sanoa että oksetti jo puolivälissä mut ”teki mieli”…

Kontrolliultrassa kaikki oli kunnossa. Papu painoi jo 1090gr, iso poika <3 Ei tosiaan siis pelkoa mistään pienikokoisuudesta, enemmänkin nauratti että vartalon ollessa viikkoihin nähden sopivan kokoinen, oli pää jopa isompi kuin mitä viikot sanoivat. Minun pieni läskipää! Ihan äitiinsä tullut. Tämäkin lääkäri puhui radi-testeistä, mutta kovasti sanoin ettei mua ole niihin laitettu koska en kerkeä täyttää 25 vuotta ennen Papun syntymää, luojan kiitos. Annettiin siis asian olla, mutta jos myöhemminkin vielä Papu on paljon isompi kuin mitä viikot väittää niin ehkä tehdään jotain lisätutkimuksia, en tiedä, mutta ainakaan nyt ei oo stressiä mistään semmosesta.

Rv 27+2, en jotenki saanu mahaa näyttämään niin isolta kuin mitä se oikeesti on jo.

Sitten siihen surullisempaan kirkkovierailuun. Mun rakas pappani haudattiin viime lauantaina Virolahden hautausmaalle. Hautajaiset oli tosi kauniit ja menivät hyvin, jos nyt hautajaiset voi hyvin ylipäätään mennä. Mulla meni varmaan 10 räkäpaperia itkiessä, joista 4 ennenku oli edes kerinnyt tapahtua mitään paitsi että saavuttiin paikalle ja mentiin pällistelemään kakkukahvittelupaikkaa.

Pappa, Teemu ja miä joskus 90-luvulla mammalassa <3

Iskän kanssa Pitäjäntuvalla

Pikkuveli Teemu <3

Äiti oli hankkinut mulle ja Teemulle samanlaiset peilikuvaversiot tällaisista kukkakoristeista

<3

Ossi otti Papusta kuvan isopapan kanssa, valitettavasti ette ikinä kerenneet nähdä oikeasti <3

Tarjoilut oli tosi hyvät, ensin oli karjalanpaistia (johon en tietenkään edes koskenut), perunoita ja vihanneksia ruuaksi ja jälkiruoaksi ihan tajuttoman hyvää gluteenitonta täytekakkua ja muita herkkuja, papan kunniaksi tietysti pullaa jota piti aina olla <3

Eilen sunnuntaina Kymärissä oli tällainen ilmoitus <3

Nyt kun pappa on saatettu viimeiselle matkalle ja levolle, on aika katsoa eteenpäin ja odottaa seuraavan sukulaisen syntymää. Papan henki kulkee Papun mukana, joskin tää tulee olemaan tosi raskas ajatus vielä pitkän aikaa.