Viisureiden poisto

Multa oli elämäni aikana vedetty hammaslääkärien toimesta yhteensä 11 hammasta, lähinnä siksi että ne on ollu liian isoja mun suuhun. Ainakin kaksi niistä oli rautahampaita, joiden tilalle ei koskaan kasvanu uusia ja mulla on alahammasrivistössä kaks ammottavaa aukkoa, jotka tosin on vuosien saatossa hyvin pienentyny. Silti sinne jää aina jotkut pikku pillerit jumiin, muttei se oo häirinny minuu enää vuosiin.

Raskaana ollessani kävin suuhygienistillä, jolle puhuin mun puhjenneesta viisaudenhampaasta. Sieltä tuli käsky mennä synnytyksen jälkeen röntgenkuvauttaan se lääkärille. No tässä talvella sain vihdoin aikaiseksi varata sen ajan ja käydä siellä, jolloin hammas oli jo tullut kunnolla esiin ja toisellekin puolelle oli kerennyt puhjeta hampaan nurkka. Kävin hammaslääkärillä, joka otti molemmin puolin röntgenit ja katsoi niistä että ne on ihan vinossa ja kaipaavat leikkausta. Sieltä sain lähetteen leukaröntgeniin ja joku aika sen jälkeen sain ajan leikkaukseen nopeasti.

IMG-20170223-WA0000.jpeg

Tämän viikon torstaina menin Taysin suukirurgian osastolle ja ilmoittautumisfiaskoa lukuunottamatta pääsin nopeasti esikeskusteluun hoitajan kanssa käymään jälkihoito-ohjeita sun muuta läpi. Sieltä odottamaan leikkaushuoneen eteen että edellinen asiakas pääsisi pois. Sieltä astui ulos noin keski-ikäinen mies kiroten ja pää aika pöllyssä, vaihdettiin muutama sana ja mies toivotteli mulle tsempit.

Huoneessa kävin heti tuoliin istumaan ja hoitaja selitti asiat ensin, kunnes alettiin laittaa puudutuksia. Eka piikki ei tuntunu missään, sitten ne rupes pahenemaan kun mentiin kipeämmille alueille, niitä laitettiin yhteensä kolme kummallekkin puolelle ja annettiin vaikuttaa. Ne oli sen verran tujua tavaraa, että mun sydän rupes hakkaamaan kauheen kovaa ja raajat rupes tärisemään, ihanku olis saanu paniikkikohtauksen mut niin niiden kuulemma pitikin tehdä. Sitten mun naamalle laitettiin sellainen vihreä ”paperiliina” mitä kaikissa sairaalaohjelmissa näkyy, siinä oli suun kohdalla aukko mutta muuten kasvot oli piilossa sen alla. Se oli vähän erikoista, kun ennen on hampaat poistettu ihan niin että on ollu vaan ne perus ”aurinkolasit” päässä. En kuitenkaan juurikaan ahistunu siitä paperista, vaan koitin pitää itteni niin rauhallisena ku pystyin vaikka tietysti vähän jännitti. 

Ainoat kohdat missä vähän tuntui ilkeeltä, oli kun hampaita porattiin syvemmältä ja lääkäri varottikin et saattaa vähän vihloa, ekan hampaan kohalla ei siinä tuntunu yhtään mutta kun poistamatta oli enää pieni pala niin siellä nippasi, toisen kohdalla se vihlomakohta tuntu vähän inhottavalta. Muuten leikkaus meni tosi nopeesti ja kivuttomasti.

Olin siis nopeasti valmis ja sain vielä panacod-reseptin aiemman burana 600 lisäksi. Vähän oli olo ku olis jossain pöllyssä ollut kun nousin siitä tuolista ja lähin hoippumaan autolle. Kävin apteekissa ja menin kotiin hautomaan poskia herne-maissi-paprikapussilla.

IMG-20170224-WA0004.jpeg

Naama rupeski aika nopeesti turpoamaan ja seuraavana päivänä olin ihan hirveen näkönen. Ekan päivän vedin kaksin käsin särkylääkkeitä ja tokana yönä vedin kaksi panacodia kun edellisenä iltana yks ei auttanu kauheen hyvin että sain nukuttua. Nyt sunnuntaina turvotus on ruvennu jo laskemaan, mutta ei tää naama vielä normaali oo ja kipeäkin on vielä, mutta selkeesti paranemaan päin. Tää on ollu henkisesti mulle vähän raskasta, koska minuu kauhistuttaa oma ulkonäkö tän turvotuksen vuoksi enkä haluu poistuu kotoa ennenku on pakko huomisaamuna. Syöminen on vieläki vaikeeta ku suu ei aukea turvotuksen takia kunnolla, vaan lähinnä lipitän jogurttia ja jäätelöä. Eilen nakersin ranskalaisia mutta sekin vaan kipeytti leuan. Ja vielä mun henkikin on ruvennu haisemaan noiden leikkausarpien takia, mutta se kuuluu asiaan ja onneksi katoaa itestään.

Onneks ei tarvi enää ikinä mennä leikkaan viisureita! Yläpuolella mulla ei kuulemma niitä edes ole. Hitaasti mutta varmasti tästä kuitenki parannutaan.

suhteet oma-elama terveys

Tukholman risteily

Me käytiin viime viikonloppuna pitkästä aikaa risteilyllä. En ees muista milloin oon viimeksi ollu tälläsellä kunnon risteilyllä, varmaan wanhojen aikaan 2008? Sen jälkeen on ollu pikkuristeilyjä lähinnä Tallinnaan muttei niitäkään montaa ole niin olikin jo aika palava halu päästä johonkin. Varasin meille Viking Linen reissun Tukholmaan joten Aleksikin pääsi nyt ekaa kertaa ulkomaille.20170217_160655.jpg

Aleksin hieno selfie autosta…

Lähettiin iltapäivällä Aleksin kanssa ajeleen kohti Hämeenlinnaa, mistä napattiin Ossi kyytiin ja sieltä suoraan Helsinkiin satamaan. Auto parkkiin ja pienen sekoilun jälkeen saatiin itsepalvelupöntöstä hyttiliput ja buffet-kortti ja sitten päästiinkin jo laivaan. Meillä oli ihan perushytti viidennessä kerroksessa, vietiin kamat hyttiin ja käytiin pyytämässä Aleksille oma sänky sinne infosta, saatiinki hyvää palvelua kun se tuotiin sinne eikä meidän tarvinnu ite alkaa kantelemaan.

20170217_171409.jpg

Mulla oli aivan järkyttävä nälkä kun en ollut päivällä syönyt kunnolla mitään, niin haettiin pikaseen tax freestä suklaata että pahin vapina lähtisi pois samalla kun ootettiin että meidän kattaus buffetissa aukeaa. Aleksi oli ihan elementissään kun sai oman ”isojen” ruokalautasen täynnä sormin syötävää ruokaa. Olin vähä yllättyny miten ”hienoa” tai sellaista erikoista ruokaa siellä buffetissa oli, miä nirppanokkana en edes ihan kauheen montaa eri vaihtoehtoa suostunu syömäänkään. Tosi hyvin oli myös nää vegaanityypitki huomioitu siellä. Lasten buffet oli tietysti höystetty lihapullilla ja nakeilla, jälkkäripöytä oli myös aika fiinin näkönen mut hyvin kelpasi.

20170217_183305.jpg

Aleksin mielestä parasta laivalla oli tietysti leikkipaikan pallomeri liukumäkineen. Siellä se jaksoi leikkiä ja pyöriä hyvän tovin joka päivä. Sekin oli kivaa kun laivoillahan on kokolattiamatot tyyliin kaikkialla, niin oli pehmeää kipittää sukkasilleen menemään. Tosi reippaasti heppu jaksoikin ite kävellä tyyliin koko aika, hisdien tilausnappeja piti aina päästä painamaan kun sellaisia näkyi ja muutenki Aleksi viihdytti ja nauratti olemuksellaan muuta risteilykansaa ja työntekijöitä.

20170217_192333.jpg

20170217_192542.jpg

Kun päästiin maihin, otettiin bussikyyti mistä aateltiin jäädä keskustaan, mutta tää osa ei sitte mennykkään ku Strömsössä. Kuski ajeli vaan keskustan läpi ja jätti meidät ihan toiselle puolelle kaupunkia Skansenin eteen. Ei ees tiietty mikä se oli, mutta ku tutkittiin asiaa ja tajuttiin että se on jonkinlainen eläinpuisto, päätettiin mennä käymään. Siellä sitten todettiin että talvella se on selkeesti puolikuollut paikka, kesällä varmaan olisikin ollut ihan kiva mutta nyt oli suurin osa eläimistäki jossain piilossa.

20170218_104411.jpg

20170218_104551.jpg

Jotain elukoita kuitenkin nähtiin ja Aleksikin jakso jonkin verran kiinnostua niistä. Joskus kun heppu on vanhempi niin voidaan tulla _kesällä_ uudestaan. Ossiki oli unohtanu takkinsa kotiin, joten raasu paleli koko päivän. Ei myöskään saatu selville (ennenku vasta hyvin pitkän ajan päästä) että milloin se bussi tulee takaisin hakemaan meitä, niin rampattiin kävellen läheistä tietä edestakasin ku päättömät kanat eikä koskaan päästy sinne keskustaan oikeesti.

20170218_115313.jpg

20170218_122346.jpg

NORJIS!!! <3

Kun vihdoin päästiin takaisin laivaan, mentiin uudestaan syömään buffettiin koska muut laivan ravintolat oli törkeen kalliita ja mulle ei ees ollu kunnon ruokaa niissä, saati Aleksille. Tarkotushan oli että syötäisiin siellä keskustassa mutta niin…

Seuraavana aamuna aamupalan jälkeen mentiin vielä leikkihuoneeseen ja sitten pakkaamaan kamat ja kotiin. Ite risteily oli kyllä kiva ja Aleksiki tykkäs ihan selkeesti, ensi kerralla sitte se keskustaan meno hoidetaan toisella tyylillä…

20170219_110530.jpg

Reipas matkalainen uinahti kotimatkasta <3

 

 

suhteet ystavat-ja-perhe matkat lapset