Ensimmäinen päivä hoidossa

Tänään se koitti, se päivä mitä varmaan suurin osa äideistä pelkää, lapsen eka hoitopäivä. Onhan Aleksi nyt ollut ennenki hoidossa ja kerran koko yönki kummeilla kylässä, mut silti tää on eri asia viedä ihan vieraalle hoitoon viralliseen hoitopaikkaan.20170109_073301.jpg

Aamulla mun kello soi 6:45 ja koomailin itteni ylös ja laitoin vaatteet päälle ja muuten valmiiks ja sit menin herätteleen umpiunessa olevaa Aleksia. Hetken päästä se jo mönki iloisena ylös ja vaatteidenvaihdon ja hampipesujen jälkee paineltiin alakertaan ja aika pian ulkovaatteiden pukemiseen. Vähän ukkeli ehkä ihmetteli et mihin me nyt tähä aikaa aamusta mennään mut ei nyt pahemmin. Oltiin hoitopaikalla vähän ennen kaheksaa ja ihan hyvin löydettii perille.

Aleksi pääs heti aamupalapöytään ja juteltiin siinä ummet ja lammet samalla hoitajan kanssa, kerroin Aleksin tavoista ja osaamisista. Sen jälkeen lapset vietiin pihalle ja hetken päästä miä hiippailinki jo autolle ja töihin, ku vilkutin Aleksille ja sanoin hei hei niin sen ilme valahti mut ei jääny edes itkemään vaan vähäsen narisi ni hoitaja nappas syliin ja vei tutkimaan palloa. Töissä sain perään viestiä että hyvin menee, ei itke eikä vierasta mitään.

20170109_073321.jpg

Töistä pääsinki jo tosi nopeasti pois ja tulin kaupan kautta kotiin ja järkytin itteniki sillä että siivosin ja jopa pesin lattiat! Kauankohan moisesta ihmeestä on… Puoli kolmen pintaan menin hakemaan Aleksia kotiin ja siellä se konttaili eteisessä, tuli iloisena pusimaan ja halimaan hetkeksi, kunnes jo paineliki takasin leikkihuoneeseen ja jätti minut eteiseen.

Oli menny tosi hyvin, oli syöny hyvin ja ei ollu tosiaan vierastanu mitään, isolta koiraltaki oli saanu pusuja eikä ollu milläskään. Äiti on ylpeä <3 huomenna taas uudestaan ja katotaan sujuuko yhtä hyvin ku eka päivä. Nyt loppupäivä halitaan kotona.

perhe lapset vanhemmuus

Talvipäivä

Siis miä en pystyis ikinä tekeen tälläsiä tyypillisiä lupauksia kuten tipaton tammikuu ja herkuton helmikuu yms, tai no okei tipattomalla voisin olla koska mun juominen on muutenki niin hirveen vähästä et se on sitä melkeen koko ajan. Mut siis sanotaa et ruuan suhteen jotai rajottuneisuutta, niinku oon aiemminki kirjottanu et oon niin kovas sokerikoukussa et siitä ei tosta noin vaan päästä irti. 

Oon nyt kuitenki saanu vähän parannettua mun syömisiä, huomio sanaan vähän, oon innostunu tekeen smoothieita aamupalaks! Tänään esimerkiks blenderiin meni banaania, omenaa, vihreitä rypäleitä, mustikoitq, jotain pakastehedelmäsekotusta Lidlistä mis on myös kookoslastuja, kaurahiutaleita ja jogurttia. On muuten hyvää ja ihan ilman lisättyä sokeria, yllätyin iteki. Oon myös kohtalaisen hyvin saanu tehtyä normaalia kotiruokaa edes välillä, mut vieläki sorrun liian usein pakatepitsaan ja Aleksille purkkipilttiä… Mutta pienin askelin, pienin askelin!

20170103_102938.jpg

Huomenna Aleksi menee ekaa päivää perhepäivähoitoon. Vähän jännittää, mut ei kyllä ihan hirveästi ainakaan vielä, aamulla voi olla toinen mielipide. Saatiin hoitopaikka Lentävänniemestä, meiltä ajelee sinne jonkun kymmenisen minuuttia, se on meidän hoitolalta vielä vähän matkaa eteenpäin mutta lähellä sitä kuitenkin. Uskon että Aleksi sopeutuu sinne varmasti ihan hyvin, se on sen verran reipas ja seurallinen että pienen alkuitkun jälkeen varmasti toipuu nopeasti. Ja saapahan sieltä ainakin hoitopäivittäin kunnon ruokaa… Ollaan aamuisin nukuttu/lojuttu sängyssä kauan aikaa aika pitkään, niin kauhistuttaa jo nyy huominen aamuherääminen. Mennään sinne noin kahdeksan maissa että kerkeän olla siellä myös alkuun ja jutella hoitajan kanssa ja sitten menen kymmeneksi avustustöihin.

20170104_091510.jpg

Tänään oli sen verran leutoa että uskallettiin pistää nenät ulos ovesta ja lähdettiin vaunuillen leikkipuistoon missä Aleksi sai mönkiä lumessa ja laskea liukumäkeä.

20170108_125327.jpg

20170108_125337.jpg

20170108_125432.jpg

Aleksi on myös oppinut kävelemään! Torstaina yllätti ja pleikkarikapula kädessä töpötteli 30 askelta (laskin) putkeen eteenpäin! Luuli varmaan että kapula oli joku tukijuttu. Sen jälkeen on päivittäin käppäilty lyhyitä matkoja, mutta tietenki vielä konttaa eniten mutta tästä se lähtee, jee!

suhteet ystavat-ja-perhe lapset