Syksy on selkeesti tullut ja paksummat vaatteet saatu kaivaa esiin. Miä en oo koskaan oikee tykänny syksystä koska ”silloin vaan sataa ja tuulee”. Joo sitäkin, mutta nykyää oon osannu ruveta arvostaan enemmän vaihtuvia vuodenaikoja ja löytämään jotain hyvää niistä jokaisesta. Syksyllä on kivaa päästä käyttämään villapaitoja ja kivoja takkeja ja kenkiä, lehtien värimaailma on tosi kaunis suurelta osin ja eipähän oo ainakaan liian kuuma.

Aleksille oon hankkinu hyvissä ajoin kaksikin välikausihaalaria, tosin tuntuu että se toinen on varmaan vähän turha, pipoja, rukkasia ja töppösiä. En oo nähny tarvetta vielä saappaille tai muille syksykengille, koska ihan vielä ei kuitenkaan itse kävellä. Talveksi tosin löysin jo kuomat. Vaunuihin on jo aseteltu toppapussi kylmempiä kelejä varten. Itelleni oon kaivanu naftaliinista välikerrastot ja paksummat lenkkeilyvaatteet, joten syksy, me ollaan valmiita!

Oltiin viime viikonloppuna käymässä Kotkassa mun ystävän häissä ja Aleksi oli mun veljellä ja sen tyttöystävällä yön yli hoidossa. Hirveen hyvin oli menny ja ei vaikuttanu olleen ees ikävä kun saatiin se aamupäivällä takasin. Häissä oli kivaa, oli ihana nähdä kavereita liian pitkästä aikaa, tarjottavat oli maukkaita ja viunaa tarpeeksi, sekä tottakai morsiuspari kaunis.

Ensi viikolla Aleksi tulee 11kk ja se tarkoittaa että 1v-synttärit lähestyy kovaa kyytiä. Paineet kasautuu tarjottavien suhteen, mutta onneksi muutama ystävä on luvannu tulla auttamaan. Lisää paineita kasaa se, että haluan tehdä suht paljon gluteenittomia tarjottavia, mutta ei kai se nyt voi niin vaikeaa olla? En myöskään tiedä että mihinkä aikaan olisi järkevää kutsua vieraita, meillä tosin on niin pieni asunto että varmaan pakko jotenki porrastaa vieraita koska täällä ei pysty hengittään liian ison määrän kanssa. Mutta eiköhän tää tästä lähde selviämään.

Ensi viikolla lähdetään Aleksin kanssa kaksistaan Lappeenrantaan kummien luokse. Yritetään siinä samalla nähdä muitakin kavereita mahdollisuuksien mukaan. Näin pitkää matkaa ei vielä ollakkaan matkustettu kaksistaan yhteen suuntaan mutta eiköhän se hyvin mene, pakko vaan lähtä ihan tosi ajoissa että kerkeän nähdä bff:n kansss joka lähtee junalla takaisin kotiin jo suht aikaisin. Peukut pystyyn että Aleksi vetelee hyvät päivätorkut matkan aikana!

Loppuun vielä Aleksin itse ottama selfie 😀