Papula

6.9.2016 miniepa

Sukuryntäys

Phuh, nyt on ollu vilskettä viime päivinä! Meil on käyny kylässä mun veli ja sen tyttöystävä, iskä ja äiti sekä Ossin serkku perheineen alle kahen viikon sisällä. Oli kyllä kivaa kaikkien kanssa, tulipahan tehtyä muutakin kuin kökötettyä Aleksin kanssa kaksin kotona.

Pizzeria Napoli on nyt nähty kolmeen kertaan reilun viikon sisällä ja vaikka tosi hyvää pitsaa sieltä saakin, saa seuraava kerta nyt taas hetken odottaa ja varmaan otan pastaa ensi kerralla… Aleksi viihtyi jotenkuten syöttötuolissa, kun sai kasan herneitä napsittavaksi. Suurin osa ehkä lenteli pitkin lattioita mutta olipahan tekemistä ja hienosti harjoitteli pinsettiotetta.

Käytiin myös pariin kertaan Ideaparkissa, Ikeassa, Torni-hotellin yläkahvilassa ja munkkikahveilla. Nykyään tuppaa oleen jo vähän haasteellista lähtä Aleksin kanssa johonkin vaan istumaan, koska Aksu on jo niin liikkuvainen että paikallaan olo on ihan tuskaa. Vaunuissa viihtyy kunhan maisema vaihtuu tarpeeksi kovaa ja on tekemistä ja naksuja syötäväksi. Syöttötuolit on vihollisia muutaman ruokalusikallisen jälkeen, huoh.

Eilen käytiin myös ekaa kertaa Mannerheimin Lastensuojeluliiton tiloissa vauvakerhossa. Mun on jo pitkään pitäny ettiä jotain sen tyyppisiä juttuja mutta en oo vaan saanu aikaseks. Oli ihan kiva tapahtuma, ei siellä tehty mitään ihmeellistä, laulettiin pari lallatusta alkuun ja sitten oli vapaata juttelua. Siellä oli noin 4kk nuorin ja vanhin täyttää ensi viikolla vuoden, en tuntenut ketään entuudestaan mutta eräs nainen sanoi muistavansa Aleksin kun oltiin samana päivänä Taysissa käymässä jokin aika sitten. Lähes kaikki kehuivat Aleksin ripsiä ja silmiä ja ketteryyttä ja sain taas olla ylpeä. Juttelin useamman äitin ja työntekijän kanssa ja Aleksi pyöri ja puuhaili itekseen, eikä vierastanut yhtään! Siellä oli pieni liukumäki mikä oli ihan hitti ja paljon uusia leluja mitä piti päästä tutkimaan ja maistelemaan… Siellä oli myös viereisessä huoneessa Noshin vaate-esittely, mutten uskaltanut mennä edes kattomaan kun olisin varmaan ruvennut osteleen. Varmasti mennään uudestaan, niitä on joka maanantai niin ehkä jo heti ensi viikolla 🙂

suhteet ystavat-ja-perhe lapset

22.8.2016 miniepa

Viimeistä viedään

Sinne se meni, äitiysloman viimeinen päivä oli tänään. Noin 10 kuukautta meni älyttömän nopeesti, vaikka enhän miä kovin kauaa täysin lomalla ollukkaan, painoin ekan puoltoista kuukautta viel sunnuntait töissä ja aloin käymää kerran kuussa sunnuntaisin helmikuusta lähtien. Nyt pidän huomisesta eteenpäin suurimman osan kesälomasta tähän päälle ja sen jälkeen rupeen tekemään lyhennettyä työviikkoa. Oman alan töitä rupean ettimään joskus ens vuoden puolella, kun rupee vaikuttamaan että Aleksi on valmis hoitoon vietäväksi, edes osapäiväisesti. Mun sydän itkee vähän verta kun just nyt haetaan kahteen siistiin mun alan työhön työntekijää enkä voi hakea, mutta on toi naperon hyvinvointi sata kertaa tärkeämpää, eikä se oo vielä valmis muiden hoidettavaksi niin paljoa.

Kuukaudet meni tosiaan nopeesti. On se vaan kummallista miten ne kiitääkin kauheeta vauhtia, mutta minuutit ja tunnit matelee, etenkin niinä valvottuina öinä kun väsyttää niin paljon että (mun serkkua lainaten) toivoo että joutuu autokolariin että pääsee sairaalaan nukkumaan. Kaikki ne koomatut yöt on kuitenki ollu sen arvosia, onneks meillä nyt oli sentäs vielä suht helppoa kun vertaa joihinkin koliikkilasten nukkumattomiin öihin.

En ehkä kestä että Aleksi on jo 9kk, ensi kuussa päästään kunnolla maisteleen hapanmaitotuotteita ja ei mee kauaa kun pitää olla väkertämässä synttärikakkua. Miä meinasin tehdä ite kaikki tarjottavat, no en nyt mitään karjalanpiirakoita mut siis kuitenki, korkeintaan pari kaveria saa tulla avuksi. Ristiäisiin sain mummeleilta apuja mutta nyt haluan pärjätä ihan ite, pakko se on joskus oppia täytekakku tekemään.

Aleksista on kehkeytyny jo söpö pieni tuholainen, toi cd-teline kiinnostaa ihan hirveesti, varsinki noiden dvd:iden alasrepiminen ja karkuun konttaaminen ku tuun laittaan niitä takas paikoilleen. Sitten kiinnostaa telkkarin hakkaaminen ja lääppiminen, piuhojen ja johtojen repiminen ja syöminen, kaikkien korkeella olevien tavaroiden kurottelu, paperin repiminen, kaiken ei-syötäväksi-kelpaavan syöminen… Ja jos ei saa jotain käteensä/tehdä mitä haluaa ni herneenpalko vedetään syvälle ja äänekkäästi nenään.

Nyt Aleksi on oppinut kävelemään jonkin verran tuen kanssa, varsinki jos vähän pitää käsistä kiinni ja taluttaa ja myös pieniä hetkiä seisomaan ilman tukea. Koitin äsken saada videota, mutta eihän tietysti silloin voida näyttää, huoh. Lisää hampaita ei vieläkään näy, mutta kiukkunen ukkeli tuppaa oleen aika useinki että puhkeisivat nyt jo!

Tein vähän inventaariota syksy- ja talvivaatteille ja käytiin ostamassa Aleksille syksyksi töppöset ja kurahanskat, sekä toinen vk-haalari. Talveksi mennään sitte lähempänä ostaan talvikenkiä, nyt löysin jo hirveen söpön tähtikuvioisen toppahaalarin, veikkaan tosin että varmaan hukkuu vielä siihen mutta peukut pystyyn jos menis vielä seuraavanaki talvena ja mahtuupahan lisäkerroksia jos hirmupakkasilla joudutaan ulos.

perhe lapset vanhemmuus