Nyt on ollu oikee pieni juhlaputki!

Torstaina 10. päivä oli mun ja Ossin vuosipäivä, tuli jo 4 vuotta täyteen. Sen kunniaksi lähettiin ulos syömään ja vietiin Papu ekaa kertaa hoitoon Ossin isälle. Valittiin (miä valitsin) ravintolaksi vähän hienompi italialainen Como, jossa kumpikaan ei ollu käyny aiemmin. Syötiin ihan pitkän kaavan mukaan, otin alkupalaksi semmosen tomaatti-rucola bruschetta-leivän, pääruuaksi parmesan-vuohenjuustorisottoa ja jälkkäriksi kuvassa olevaa suklaakakkua, oli kyllä ihan hyviä! Ossille vaan jäi vähän nälkä kun sen pääruoka oli taas fine diningille tyypilliseen tapaan säälittävän pieni. Ossi maisteli myös erilaisia viinejä ja miäkin uskaltauduin pienen hörpyn maistamaan sen jälkiruokaviinistä, joka oli ihan törkeen hyvää. Pienellä googlettelulla selvisi, että sitä saa myös alkosta ja että sen litrahinta on pieniin prosentteihin (5,5) verrattuna aika tähtitieteellinen, mutta pakko sitä on joskus ostaa.

Tarkoitus oli mennä myös leffaan, mutta koska lähdettiin vasta niin myöhään, niin skipattiin se ja tyydyttiin vaan syöminkiin. Vajaa kolme tuntia oltiin poissa ja jäätiin vielä istuskelemaan joksikin aikaa Ossin isälle ennenkuin mentiin kotiin. Papu oli nukkunut kiltisti melkein koko hoidossa oloajan.

Seuraavana päivänä olikin Ossin isän 50v synttärit ja samalla Papun 1kk päivä, joita juhlittiin syömällä kakkua Tornihotellissa ja käymällä Bodega Salud -ravintolassa. Koska listalla ei oikeastaan kanaa ollut, niin tilasin paistettua kuhaa, joka oli kyllä hyvää. Ossi söi maitokaritsaa.

Pikku juhlakalu heräilemässä <3

Torstaina oli myös aiemmin päivällä häppeninkiä, kun mun kaksi tätiä, mamma ja serkku tuli käymään kylässä mukanaan iso määrä ruokaa. Papu ei ollu taaskaan kovin vieraskorea, vaan nukkui melkein koko ajan. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa ja turista mukavia, erityisen iloinen olin siitä että mammani oli jaksanut lähteä reissuun mukaan.

Alla olevassa kuvassa ollaan tyytyväisen näköisenä ku pidettiin meteliä aamukolmesta kuuteen ja miä sain hyvää käsitreeniä ku pompottelin ja heiluttelin heppua ympäri kämppää että se pysy rauhallisena. Z z z z… Kiltisti se on kyllä nukkunut yleisesti ottaen, yleensä kolmen tunnin pätkissä ja herätessäkin riittää tissimaito ruuaksi, sitte aamulla, tai no oikeestaan aamupäivällä ku saadaa ittemme ylös, tarvitaan vähä korvikelisää. Nyt voin jo sanoa että nännikivut on takana ja pystyn helposti tarjoomaan tissiä ainaki melkeen joka kerta ku on nälkä, joskus heppu tosin vaan raivoo siinä, enkä sitte tiiä että onko ne niin tyhjät ettei mitään tuu vai tuleeko suihkuna ku ei suostuta syömään, niin silloin on helpompi vaan tuupata pullo suuhun.

Mobile on ruvennu kiinnostaan ihan hyvin, varsinki ku sen pistää soimaan ni sitä tuijotellaan sen aikaa kun se soi. Kovin montaa kertaa putkeen ei sitä jaksa katella, mutta kuitenkin. Ja erityisesti punaiset asiat, esim meiän olkkarin verhot on kauheen mielenkiintosia, kuten myös lamput.

Päätin vähä ostaa itellenikin joululahjaa ja tilasin uudet meikkisiveltimet. Tiedän etteivät oo mitään merkkilaatua, mutta ne on hurjan söpön väriset ja varmasti riittää tarpeeks hyvin mun lähes olemattomalle meikinkäytölle. Ainakaan näin kahen meikkauskerran jälkeen ei valittamista.

Jaaha, taas se aika vuodesta kun ihmisillä on virallinen lupa mennä sekaisin kaikesta jouluun liittyvästä. Mullaki on periaate, mistä yritän kovasti pitää kiinni, eli ennen joulukuuta ei syödä torttuja eikä juoda glögiä tai tehdä muutakaan jouluun liittyvää, paitsi joululahjojen ostoa. Lahjoja saa ostaa jo vaikka elokuussa jos löytyy jotain sopivaa tai jos tilaa vaikka jostain ulkomaisesta nettikaupasta joiden toimitusajat on ainaki kuukauden mittasia. Minuu ärsyttää ihan hirveesti kun kaupat pamahtaa täyteen jouluhörselöitä jo joskus lokakuussa ja marraskuussa alkaa kuulua joka kaiuttimesta joululauluja, antakaa mun kaikki kestää. Miä en oo vuosiin enää pitäny joulusta, se on mun mielestä kauheen ahistavaa aikaa kaupallisuuksineen ja uutisineen hirveistä perheriidoista ym. Ens vuodesta eteenpäin pitää kuitenki ryhdistäytyä, sillä haluan että Papu rupeaa tykkäämään joulusta niin kuin lasten kuuluisi, joten ens vuonna hankitaan joku joulukuusi, varmaan vähän pienempi muovikuusi jota voi sitte käyttää useana vuonna ja joka ei varistele neulasis pitkin poikin. Koristeitaki varmaan vähän enempi, on meillä nyt joku muutama joulupallo mitkä laitan pöydälle tai lamppuun roikkumaan tjsp. Jouluruokaa sentäs syyään ihan normaalisti, vaikken niistäkään pidä kuin perunalaatikosta, rosollista, riisipuurosta ja tietysti makeista herkuista. Lanttulaatikko on rikos ihmiskuntaa kohtaan ja kinkkua en syö koska possut. Yhhh.

Vähän tonttuhommia

Pikkuheppu on koomassa, ni pystyy äitiki juomaan ”vähän” glögiä <3

Papulla on ruvennu nyt kiertään päivittäin maidot mahassa inhottavasti, ni ollaan saatu kuunnella herran huutokonsertteja päivisin ja myös öisin. Röyhtäyksiä ei saada tulemaan joka syönnin jälkeen, joten sekin varmaan on osatekijä siihen että ne ilmakuplat jää pyörimään mahaan. Onneksi se huutoaika on aika lyhyt kuitenki, eli ei karjuta suuna päänä montaa tuntia putkeen mutta aina se on inhottavaa kattoa kun pientä sattuu eikä auta vaikka mitä tekisi.

Ollaan ruvettu antamaan Papulle niitä d-vitamiinitippoja, alotettiin Gefiluksen omilla missä on maitohappobakteereja samassa. En tiedä että olisiko sillä osuutta asiaan tossa huutamisessa. Ollaan kuitenkin annettu sitä neuvolan ohjeen mukaan, eli aloitettiin antamalla viikon verran tippa päivässä ja nyt ollaan annettu muutamana päivänä kaksi tippaa.

Käytiin pidemmällä vaunulenkilläkin yks päivä, meni jo 45 minuuttia. Käveltiin Annalan pururataa, tai mitälie, joka on talvisin hiihtolatu ja hyi kamala kun ne ylämäet tuntuki vaunujen kanssa (ja ylirapistuneella paskakunnolla) ihan hirveiltä! Ainaki tuli kunnon hikirykäsy ja nyt se kostautuu alavatsakivuilla. Jännittää vähän että milloin tässä uskaltaa lähtä esim. kuntosalille ja miten rapakunnossa siellä onkaan, huh.

Papu on nyt pari päivää yli kolme viikkoa ja ensimmäinen tiheän imun kausi on alkanut. Papu pysyy hereillä kauemmin kuin ennen ja koko aika pitäisi saada ruokaa tai ainakin hamutaan sitä, aina se ei sitte kuitenkaan kelpaakaan. Silloin koitetaan jos tutti kelpaisi hetken. Sekin on varmaan osasyynä huutokonsertteihin kun sitä ruokaa saa niin paljon. Onneksi nää kaudet ei kestä kuulemma kovin kauaa kerrallaan ja kuuluu asiaan.

Kunhan tästä kykenen niin pitäisi lähteä käväsemään keskustassa, meidän kamera rupes vammaamaan ja vein sen huoltoon niin sen saisi nyt hakea pois. Jos vihdoin vaikka saisi parempia kuvia otettua, kun nää kaikki raekuvat on tietysti kännykällä napsittu ja etenkin ristiäisistä on tärkeetä saada kunnon kuvia!

🙂