Pikku prinssi <3

image.jpg

Kyllä, meille tulee poikavauva! Herätin Ossin tänään aamulla tuijottamalla maaninen hymy naamalla sitä hetken aikaa, ensin sen ilme oli vähä kysyvä niissä unipöhnissään mutkun tajus mitä kohta tapahtuu niin johan se hymy tuli sinnekkin kasvoille. Miä heräsin jo joskus viideltä pyöritteleen peukaloita, jotenkin arvasin etten saa kunnolla ees nukuttua. 8:20 oli jo varattuna aika, halusin tietenkin kaikkein aikasimman mitä vain pysty saamaan ja tapamme mukaan oltiin aika hilkulla kuitenkin siellä. Eipä tarvinnut kauaa ootella kun jo kutsuttiin sisälle ja kätilö rupesikin heti puhelemaan että mittaillaan paljon kaikkea päästä alaspäin osissa ja katsotaan mitä suostuu näyttämään, johon totesin että ”halutaan sitte tietää jos suostuu näyttämään” niin kätilö vain ”hyvä tietää niin ei tartte sitten varoa paikkojen näyttöä”. Ekaa kertaa kun mentiin pyllyn puolelle niin ei nähty kunnolla, mutta katoin siinä virtsarakon kohilla että selkee tyttö, ei näkyny mitään ulokkeita, mutta kun mentiin uudestaan kattomaan kunnolla, niin haaroissa näkyikin ”jotain ylimäärästä” ja mun silmät varmaan rävähti ammolleen. Kätilökin totesi siinä heti sen jälkeen että kyllä siellä herrashenkilö on. En voi uskoa! Oon lapsesta saakka toivonu itelleni poikalasta ja nyt se toive toteutuu! Kaikki oireet ja humpuukitestit ja omat tuntemukset ennusti tyttöä, ainoostaan pari kiinalaista kalenteria povas poikaa ja poika se kuitenkin on ihan selkeesti. Tirautin pari kyyneltäkin siinä pedissä kun Ossi ja kätilö ei katellu, olin niin onnellinen.

Saatiin muutama kuva mukaan, pari pyllykuvaa, jalkapohja ja 4D-pään sivuprofiili. Autossa soitin sitte heti äitille ja iskälle ja laittelin viestejä kavereille keille olin luvannut heti ilmoittaa. Ossi soitti äidilleen ja käytiin Ossin isällä kertomassa uutiset sekä soitettiin vielä meidän mammalle/mummolle. Vaadin myös että käydään nopeasti keskustassa ostamassa vauvakirja, jotta pääsen heti täyttelemään sitä. Enkä tietenkään ollut voinut ostaa sitä aiemmin, koska halusin joko sinisen tai punaisen ja alla olevasta kuvasta näkyykin että ostin Mauri Kunnaksen vauvakirjan. Tutkin jokunen viikko sitten vähän vaihtoehtoja ja mun mielestä toi vaikutti kaikkein kivoimmalta, selkeä sisältö, hauskat kuvat ja myös se että mahdollista täytellä jo raskausaikana.

image.jpg

Tällä viikolla saatiin myös vihdoin meidän vaunut. Tottakai olin juuri silloin kuskaamassa Ossia autolla, kun postimiehet kävi oven takana, mutta haettiin se sitten läheisestä postista. Oon itestäni ylpeä kun sain kasattua sen yksinäni ja selvitettyä sen toiminnot ja lisäosat, Ossi hoksasi miten sen saa takaisin kasaan jotta helppo ottaa mukaan autoon. Tosi hyviltä näyttävät ja vaikuttavat ainakin tällä tiedolla, joskus joulukuussa pääsevät sitten kunnolla testiin. Nyt vain rupean hankkimaan kaikkea sinistä ja vihreää koristetta, jotta saadaan vielä poikamaisemmat vaunut!

image.jpg

image.jpg

Mun Hello Kitty -pehmo Patu pääs testaamaan vaunut 😀

Perhe Raskaus ja synnytys

Puoliväli!

Apua, puoliväli! Rv 20+0 tuli eilen täyteen, eli nyt on oikeesti enää vajaa puolet pöhöilyä jäljellä. Toki on mahdollisuus että mennään yli lasketun ajan, mutta kuitenkin. Viime viikoilla on ollut ihan suhteellisen hyvä olo, ei suurempia mullistuksia, pahoinvointi on oikeestaan kokonaan poissa muutamaa pikku puklailua lukuunottamatta. Suurin ärsyttävä tekijä oli viime viikolla puhjennut iskias, jonka johdosta yhtenä päivänä vetäisin itkuparut ihan sen fyysisen kivun takia kun en pystynyt enää edes kävelemään kunnolla… Ossi pakotti mut istumaan meiän hierontatuolin selkänojalle pylly edellä ja pakko myöntää että näkymättömien mustelmien kautta se taisi oikeasti auttaa, nyt ei oo pariin päivään ollut enää yhtään kipuja!

Papu on myös ruvennu liikkumaan vähän helpommin tunnistettavammin, aika jänniä nää kuplinnat ja pikku tömähykset tuolla mahassa. Sitä ootellessa kun sen kasvettua rupeaa kunnolla tuntemaan ne kylkiluita murjovat potkut. Aina välillä kun yritän tunnustella mahaa ja se ei meinaa liikkua siellä, niin tietysti tyypilliseen tapaani kauhistun ”se on kuollu!!!” No ei tietenkään ole, eilenkin illalla kuulosteltiin taas sydänääniä ja nopeesti löytyi pienen viuh-viuh.

Tällä viikolla eletään muutenkin valtavan jännittäviä aikoja, perjantaiaamuna meillä on vihdoin ja viimein rakenneultra, jossa saa luvan selvitä Papun sukupuoli! En malta oottaa että pääsen kunnolla päästään sisäisen materialistihirmuni irti ja ostaan sille kaikkea kivaa. Meiän iskäkin toi ihan supersöpön college-asun sille Turkista, ihan mieletön!

image.jpg

Kokoa 1 <3 vaikuttaa kuvassa jotenki isolta, mutta on ihan pikkuruinen. Ja toi on vielä tollasta nättiä sinistä ni vallan mainiosti menee molemmille.

Saatiin vihdoin hoidettua myös muutto pois alta, kaikki muuttolaatikotkin on tyhjiä, tyhjäsin eilen itekseni viimeiset 12. Kaikki ei todellakaan oo vielä paikoillaan, vaan Papun huone näyttää ihan räjähtäneeltä varastolta tällä hetkellä, tarvitaan lisää lipastoja ja hyllyjä että saadaan kaikki paikoilleen, mutta niillä ei ole onneksi kiire. Näpsin kuvia sitten myöhemmin kun koko asunto ei näytä ihan pommin jäljiltä olevalta taistelutantereelta.

image.jpg

Loppuun vielä yhteinen pöhökuva eiliseltä, Ossi ja sen myötätuntomaha 😀 <3

Koti Sisustus Raskaus ja synnytys