Ensin alkuun piristyskuva pienestä munkkimiehestä!

Sitten asiaan.

Edellisen postauksen jälkeen oon taas joutunu kohtaamaan sydäntä murskaavaa surua, kun mun ukki päätti jättää tän maailman ja siirtyä ilmavoimiin. Erityisen pahalta tää tietysti minust tuntuu koska oon taas raskaana ja edellisen kerran ku olin raskaana, ni menetin mun papan. Eli mun vauvojen myötä oon menettäny mun molemmat isoisät. Tietysti se pitäis ajatella että ne teki tilaa ja niiden henget kulkee mun lasten mukana, mutta on se vähän vaikeaa… Ajattelen että jos en olisi nyt raskaana, ukki ehkä eläisi vielä. Tai no, suoraan sanottunahan tää on vaan ukille ja kaikille parempi että se lähti, koska viimeiset vuodet ei enää ollu mitään oikeeta elämää se että se kökötti päivät pitkät hoitokodin sängyssä eikä oikeen tuntenu ketään ja näki harhoja ja ties mitä. Nyt se pääsi Artun kanssa taas metsästämään ja veteleen verkoilla isoja lohia <3

Viime viikon sunnuntaina hyvästeltiin ukki koko suvun voimin. Mentiin katamaraanilla Kotkan satamasta Itärannan puolelle, sinne missä ukki oli aikanaan niitä isoja kalasaaliita vedellyt ja heiteltiin tuhkat sinne ja ruusut perään, niin ukki oli itse toivonut. Normaalit hautajaisethan on ihan kamalia, mutta kyllä tääkin oli tarpeeksi kamalaa kaikille ja miä ja mun yks serkku vaan hajoiltiin itkuun melkeen vuorotellen koko reissun ajan. Niin kaikki muutkin ainakin jossain välissä. Mun äitin puolen suvun naiset nyt itkee aina ja joka asiasta ni siinä ei oo mitään uutta, mutta nyt iskän puolen suku ja tää tunneryöppy oli jotain tosi outoa, kun ei tässä seurassa oo koskaan itketty mistään. Ainakin oltiin kaikki toistemme tukena.

Kun ukki oli jätetty haluamaansa paikkaan, ajeltiin takaisin satamaan ja haettiin mun toisen serkun kanssa meidän pienet vilpertit ja ajeltiin entiseen mummilaan eli nykyiseen tädin kotiin kahvitteluille. Tarjolla oli tottakai voileipäkakkua ja pakkopullaa ja kasat muitaki herkkuja millä ahdettiin ittemme täyteen, juteltiin mukavia ja vähän muisteltiin ukkia ja otettiin isot kasat kuvia mun ammattikuvaajaserkun toimesta, niitä kuvia odotellessa. Oli ihan hurjan kivaa nähdä kaikkia liian pitkästä aikaa, mutta olisi se tilaisuuden syy voinut olla vähän toinen…

Sitten vähän iloisempaa juttua. Käytiin mun raskaana olevan ystävän ja meidäm jäpiköiden kanssa kahvittelulla tällä viikolla, pojat oli oikeen onnessaan kun sai Arnoldsista omat donitsit ja mehut ja pääsivät sinne leikkipaikalle ja lelukauppaan. Käytiin myös Koskarin alakerran lasten kirppiksellä, josta mullekin tarttu Nacholle jo ekoja vaatteita mukaan. En viiti kauheesti vielä ostella kun ei tiedä kumpi sieltä tulee ja Aleksilta on isot kasat vaatteita tallessa, mutta pitäähän toiselle vähän jotain omaakin ostaa.

En ehkä kestä noita pingviinihousuja!

Ossi myös sai ylipuhuttua mut tosissaan harjottelemaan kynsijuttujen tekemistä, ni tilasinki sitten Kynsitukusta ihan kivan paketin ja äsken lähti Aliexpressiin iso ja ylihalpa tilaus, kiinalaatua mutta eiköhän niillä saa harjoteltua ja kaiken lisäksi pamautin vielä useamman satasen Hoitolatukkuun jalkaporan yms merkeissä. Mun työt tuolla hoitolalla loppuu marraskuun lopussa ja koitan nyt ostella firman piikkiin jo valmiiksi tavaroita, joista on toivon mukaan hyötyä kun uusi työ alalta löytyy. Ja saapahan rauhassa harjoitella kotona ettei ”tatsi” katoa vauvakuplan aikana.

Möhöjuttuja. Tänään on jo 15+4 viikot ja muutaman kerran oon dopplerilla kuunnellu sydänääniä ja hyvin on löytyny. Tiistaina oli lääkärineuvola ja siellä sykkeet vilisi noin 145, eli ei mitkään superkorkeat. Mun muistin mukaan Aleksilla saatto olla jotain samanlaisia ja tupataan sanoa että pojilla on alhasemmat sykkeet joten josko toinen pieni pippeli löytyisi sieltä <3 Saa nähdä, tänään muuten tasan kuukausi rakenneultraan!

Oon voinu ihan tosi pahoin, joka ikinen päivä oksettaa ja yökkäyttää ja oon oksentanuki useemman kerran, yäk. Mut ehkä tää tästä vielä joskus… Nyt tää pahoinvointi vaan alko paljo myöhemmin mitä Aleksista ni ärsyttää ku jatkuu ja jatkuu vaan… Ehkä kuvittelen mutta kun oikein painan kohtua ni tuntuu ku jotain pieniä muljahteluja tai hipaisuja tuntuisi, muttei tietysti mitään kunnon liikkeitä vielä. Alla taas puolialaston kuva eiliseltä, kyllä siellä jo pientä pömppöä näkyy kun vertaa edellisiin!