Soseita ja kesäjuttuja
Oliver on jo yli 4 kuukautta! Ollaan aloitettu siis jo kiinteiden maistelut ja hyvin on mennyt. Oliver on tähän päivään mennessä syönyt jo bataattia, porkkanaa, perunaa, päärynää ja luumua, huomenna aattelin ottaa kukkakaalin kokeiluun. Päärynä on ihan lempparijuttu nyt, muut ei oo olleet niin suuria hittejä. Iltapäivisin on ruvennu oikein huomaamaan miten tää haluaa päästä syömään ruokaa, eikä mitään pelkkää maitoa, sen ilme on aina riemastunu ku näkee että otan ton sen lautasen mistä syötän aina jääpala-annokset. Sit jos siellä ei ookaan päärynää niin ilmeestä näkee selkeesti et herralle tuli huijattu olo, hahaha!
Isoveli auttoi porkkanoiden keittelyssä <3
Oliver ei vieläkään käänny kumpaankaan suuntaan, mutta yritystä on ihan mukavasti, hyvin pääsee kyljelleen ja saa jalatkin jo menemään yli kun yrittää selältä mahalleen, mutta kädet ja muu yläkroppa ei vielä tajua miten päästä yli. Kaikki aikanaan, eihän tässä oo mihinkään kiire, vaikka vähän ihmettelin kun tässä iässä Aleksi pyöri jo molempiin suuntiin. Oliver rullailee kuitenkin akselinsa ympäri ihan sujuvasti eikä aina tiedä miten päin se yrittää olla.
Vaihdettiin vaunuihin tuo ratasosa kopan tilalle, hyvin olis vielä kyllä mahtunut sinne mutta kun sitä rupes selkeesti nyppimään pelkästään makuultaan olo, niin nyt pääsee aina välillä puoli-istuvaan asentoon tossa että pääsee katselemaan maisemia ja jaksaa olla siellä vaunuissa paremmin. 
Käytiin Kotkassa meripäivillä, oli kiva huomata että Lasten Meripäivät oli taas vanhassa tutussa Pekkasen koulussa ja kaiken lisäksi ilmaiset, mun muistin mukaan ne liput oli tosi kalliit silloin sata vuotta sitten. Ilmaistapahtumaksi siellä oli kuitenki tosi kivasti tekemistä. Tuli nostalginen olo kun Ossi ja Aleksi rakenteli puumiekkaa ja -venettä, kun meidän iskä ja mun veli varsinki vuositolkulla oli samoja juttuja nikkaroimassa.
Aleksi sai myös dinosaurus-”tatuoinnin” ja sai valita ite väritkin, tosin toi nyt noilla väreillä näyttää erehdyttävästi kirahvilta, joksi sitä useempikin luuli…
Mun meripäiväperinteisiin kuuluu joka vuosi syödä vähintään yksi ”kinkkikojunuudelit”-annos ja aina samasta kojusta, joskus niitä on ollut kahdessa eri kojussa. Nyt Aleksiki sai herkkuaan nuudeleita. Toinen perinne on ollut churron syönti, mutta mun sydän vuoti verta ku en nähnyt sitä kojua yhtään missään. Oon vieläkin asiasta käärmeissäni ja nyt jos joku sanoo että ”olihan se sielläjasiellä” ni oikeesti varmaan huudan ääneen. Pitää ehkä opetella ite tekemään niitä…
Meripäiviltä kun lähdettiin, niin koukattiin Heurekan kautta. En oo käyny siellä vuosikausiin mutta silti muistin muutamat jutut sieltä ja oli ihan kivaa, siellä sai painaa omista silueteista kolikot ja painettiin Ossista ja pojsta, otin mieluummin Oliverista ku omasta pärstästäni, näihin kun tarvi käyttää rannekkeita. Tosi kiva idea!
Ollaan useempaan kertaan käyty Särkänniemessä, Aleksi pyörii muutamassa laitteessa mihin pääsee vielä tämän kesän ilmaiseksi, ensi kesänä pitääkin ostaa jo ranneke. Silloin on toivon mukaan myös niin pitkä että pääsee vähän muihinkin laitteisiin, eli siis yli metrin ainakin. Possujuna on kuitenkin nyt ollut ihan paras juttu.
Käytiin myös mun ystävän ja sen poikien kanssa Sastamalassa Herra Hakkaraisen talossa, Aleksilla oli tosi kivaa siellä, vähän vaan harmitti kun se on vielä niin pieni ettei oikein saanut ajettua semmosia polkuautoja ite niin mun piti sit muutaman kerran mennä työntelemään sitä sinne radalle ja Oliverin kantelu siellä sisällä kävi haban päälle. Ensi vuonna voitaisiin mennä uusiksi kun rääpälekin jo kävelee.
Häihinkin päästiin tänä kesänä, Ossin entinen työkaveri meni naimisiin niin pistettiin koko poppoo ykköset ylle ja mentiin juhlimaan. Ei vaan päästy Ossin kanssa yhtään tanssimaan, koska Oliver ei viihtynyt _yhtään_ yksinään ja bändin musiikki soi niin kovaa tanssilattian vieressä ettei viitsinyt Oliveria tuoda siihen pelästymään. Ossi jäi sinne yömyöhälle, vahingossa vielä myöhäisempään bussiin vaikka varasi aikaisempaan itelleen paikan, kun me lähdettiin poikien kanssa kotiin nukkumaan.
Maanantaina Aleksi menee takaisin perhepäivähoitajalle ja saa leikkiä kavereiden kanssa ja mun hermot tuulettuu edes hippusen kun on vaan yksi roikkuja mukana, rupean käymään aina hoitoonviennin jälkeen lenkillä ja vähän otan taas muutenkin niskasta kiinni jumppailujen kanssa. Varasin itelleni paikan työväenopiston äiti-vauva-joogaan ja sinne tulee myös toinen facebookin mammaryhmäläinen, niin kivaa kun saa tutun kanssa ruveta käymään edes kerran viikossa jossain jumpassa!