Viimeinen kolmannes

Nyt on meneillään jo 31. raskausviikko ja tarkalleen tänään 30+1. Mihin tää aika oikeesti menee? Rakenneultran jälkeen tää aika on menny kun siivillä ja nyt on oikeestaan koko aika jännitys päällä että täähän voi tulla minä hetkenä hyvänsä? Ei se oo mihinkään kiveen kirjotettu että tulee ajallaan vaan kun vauvoja syntyy aika paljonkin kuukaus tai kaksikin etuajassa. Hurja ajatus. Laskurin mukaan laskettuun aikaan on nyt 69 päivää ja mammalomaan 32, tosin heti seuraavana päivänä meen kuitenkin tekemään sunnuntaivuoron mutta joka tapauksessa. Ollaan saatu töissä hommattua mulle mukavan tuntuinen mammalomasijainen, niin se ongelma on poissa päiväjärjestyksestä. Meinaan olla lokakuun joka sunnuntain/arkipyhän töissä ellei se jostain syystä tunnu liian raskaalta. koska työsopimuslain mukaan en saa olla töissä edes sunnuntaivuoroja kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa enkä kahteen viikkoon synnytyksestä. Mullahan se tietysti tarkoittaa koko marraskuuta, sillä laskettu aika on juuri siinä puolivälissä. Hämmentävää vaan kun tommoisesta lakipykälästä ei lue oikeastaan missään, Kelan sivuillakin lukee vain että sunnuntai- ja arkipyhätyöt on sallittuja äitiyspäivärahan maksamisen aikana, tästä sain kuulla työkaverilta. Mitäköhän siitä olisi seurannut jos en olisi tiennyt ja olisin saattanut olla marraskuussakin vielä töissä? No, ainakin se on nyt selvillä ja voin ottaa lepiä loppuajan hyvillä mielin.

Mitä muuta kuuluu?
Viimeinen kolmannes tosiaan alkanut ja koska toinen kolmannes meni suht iisisti, pieniä oireita lukuunottamatta niin nyt tais heti alkaa nää valaskalaoireet! Sukkien ja kenkien pukeminen on jo aika taidetta, oon jo melkein luovuttanu muiden paikkojen sheivauksen kanssa paitsi kainaloiden ja yritäppä nousta ylös sohvalta/sängystä tyynykasan keskeltä ähisemättä ja puhisematta ni ei tuu kuuloonkaan. Selkä kipeytyy tosi nopeesti ja on oikeesti TOSI kipee, esim. kovilla penkeillä istuminen on ihan kamalaa. Kaikkein parasta on vaan makoilla sellasessa puoli-istuvassa/makaavassa asennossa. Ja auta armias kun sängyssä pitäis kylkeä kääntää! Menee ehkä viidessä tai kuudessa osassa kun ennen vaan pysty heittäytymään ympäri ja tämäkin kauniiden ääniefektien säestämänä. Plus tää ihan järjetön närästys vaan jatkuu, ei luojan kiitos jokapäiväisenä mut ihan tarpeeks usein ja voimakkaana kuitenkin. Niin joo ja vessassa ramppaamisesta puhumattakaan. Hetken aikaa selvisin ilman yöllisiä vessakäyntejä mut johan niillä on taas pitäny rampata koko aika ja toisaalta nyt mulla on koko aika janokin. Ja siis tää yleinen tunne koko aika et on rakko ihan täynnä vaikkei siellä oo pisaraakaan.

Siinä nyt hetkeks valittamisen aihetta. Ens viikolla alkaa synnytys- ja perhevalmennukset! Ekana on synnytysvalmennus, sitten imetys, lapsenhoito ja viimeisenä vanhemmuus&parisuhde. Vähän jännittää, eikä vähiten se että kun Ossi on Helsingissä töissä ja noista kolme ekaa on just maanantaisin viideltä niin ei se oikein pääse, yritetään keksiä jotain jos se pystyisi tulemaan edes tohon ensimmäiseen ja viimeiseen… Ei mulla oo hirveesti odotuksia niiden suhteen kun en hirveesti tiedä mitä odottaa, oon miä jotain lukenu mutta toiveikkain mielin mennään että niistä olisi oikeesti edes jotain hyötyä. Tänä perjantaina on myös taas neuvola, jossa käsitellään myös vanhemmuutta ja parisuhdetta niin Ossi tulee sinnekin mukaan.