Viisi random faktaa minusta – haaveita ja pahin pelkoni

Jo hetken aikaa somessa on pyörinyt viisi random faktaa minusta -haaste. Päätin tarttua haasteeseen ja kerron esimerkiksi asioista, joista olen haaveillut todella kauan, ja myös sen mitä pelkään.

1. Voitin kuudennella luokalla ollessani koko koulullemme donitsit. Osallistuin Arnoldsin kilailuun, jossa piti kirjoittaa aamunavaus. Harmi etten muista mistä aiheesta sen kirjoitin. Ilmeisen hyvän tekstin olin kuitenkin osannut rustata.

2. Mä olen pienestä saakka haaveillut kilpailevani urheilussa. Kuvittelin usein kuinka musta tulee uimari, yleisurheilija tai alppihiihtäjä. Haaveilin tosissani myös radiotoimittajan urasta. Oikeastaan tämä(kään) haave ei ole kokonaan vielä jäänyt. Olisi ihana päästä mukaan tekemään radiolähetystä, päästä puhumaan. Olen myös vuosia haaveillut siitä, että olisin joskus mukana isossa hyväntekeväisyystapahtumassa. Järjestämässä, suunnittelemassa tai muuten osallistumassa.

3. Uskon siihen, että jos tekee hyvää ja on muille hyvä, saa myös itse hyvää. Tämä toimii mun mielestä jo ihan ajatusten tasollakin. Välillä alkaa jopa ahdistaa jos ajattelen jostain pahaa. Se ei tarkoita sitä, ettenkö silti joskus ajattelisi muista pahaa. Ehkä siksi elämä ei aina olekaan ruusuilla tanssimista? Yksi pöljimmistä esimerkeistä tästä on kuitenkin se, kun ajan autolla. Ajattelen, että jos uskon matkan menevän sujuvasti ja hymyilen ratin takana, niin liikennevalotkin vaihtuvat mulle suotuisammin.

4. Pelkään pimeää. En edes pelkää, että pimeässä olisi vaanimassa esimerkiksi murtovaras tai joku muu. Pelkään siellä olevan jotain yliluonnollista, jota vastaan ei voi taistella. Eli voisin melkein sanoa pelkääväni kummituksia..?

5. En kulje omissa unissani pyörätuolilla. Tiedostan yleensä unessa, että olen halvaantunut, mutta kävelen. Usein etsin unessa invavessaa tai ihmettelen kun pystynkin kävelemään portaita. Kahdeksan vuoden aikana olen vain muutaman kerran nähnyt unta, jossa kuljen pyörätuolilla.