Nyt kun olen saanut ajatukseni liikkeelle, ajattelin listata asioita, joihin olen ajatellut tarttuvani. Nämä eivä ole aivan sellaisia to do-listan kaltaisia järkkymättömiä totuuksia ja suoritusohjeita, vaan enemmänkin suuntaviivoja. Jos en jossain onnistu, en epäonnistu samalla kaikessa.

Mitä minä sitten haluan tänä vuonna konkreettisesti tehdä?

• Lukea enemmän kirjoja. Otetaan tavoitteeksi luku, jolle minä olisin seitsemän vuotta sitten nauranut säälistä. 12 lukematonta kirjaa jotka valitsen etukäteen omasta kirjahyllystäni (jossa puolet kirjoista on jäänyt lukematta).
• Aloittaa säännöllisen liikunnan ja syödä vähemmän herkkuja. Minun tavoitteeni on hyvä olo omissa nahoissani. Kirjoitin tähän ensin luvun, mutta se tuntui väärältä. Ei minun ole pakko laihtua, kunhan saan itseni tuntemaan ja näkemään itseni just hyvänä. (Ja okei okei, ehkä myös mahtua niihin farkkuihin jotka lojuvat kaapin perällä käyttämättöminä.)
• Lopettaa eläinkunnan tuotteiden käytön ruokavaliossani kotona ollessani. Pyrkimykseni on siis olla ostamatta tai valmistamatta mitään epävegaanista, mutta en vielä aseta tavoitteekseni kieltäytyä maito- tai kananmunatuotteista kyläillessäni muiden luona.
• Vähentää kulutusvalinnoillani aiheuttamani muovijätteen määrää. Pyrkiä ostamaan mahdollisimman paljon muitakin tuotteita irtomyynnistä omaan pussiin tai astiaan. 

Ja muutamana sivutoimena

• opetella meditoimaan
• tarkastella vielä kriittisemmin kulutusvalintojani: hankkia tietoa siitä, mistä voin ostaa eettisiä vaatteita, asusteita ja tavaroita ja sen perusteella luopua tietyistä kaupoista
• opetella siistimmäksi 
• syödä vitamiineja säännöllisesti
• syventää ajatteluani ja opetella itsereflektiota
• aloittaa arkipyöräilyn

Tässä on nyt listattuna vaikka mitä, enkä pety itseeni vaikka kaikki ei vuoden kuluessa toteutuisikaan. Lista näyttää kuitenkin tällä hetkellä omaan silmääni ihanalta ja kutkuttavalta. En malttaisi odottaa, että rantaudun takaisin Helsinkiin (olen joulunvietossa sukuloimassa sydänmaillani Etelä-Karjalassa) ja voin kunnolla aloittaa kaiken tämän. Tai ehkä osan näistä ensin. Mitä te lupaatte? Vamos, mennään!

-Vilma K.

Hei sie. 

Minä olen Vilma, 23-vuotias kasvatustieteiden opiskelija Helsingin hellässä huomassa.

Minulla on juuri nyt kaikki vähän retuperällä. Tai ei nyt ihan kaikki, ennen oli vielä enemmän. Jouduin polulta hieman harhaan, kun opiskelin monta vuotta alaa, joka ei tuntunut miltään eikä edistynyt mihinkään. Tuntui lähinnä siltä, että elämä junnasi paikallaan johtamatta mihinkään, ja se tuntui itseään ja ammattiaan etsivänä nuorena aikuisenalkuna äärimmäisen turhauttavalta. Nyt kun olen löytänyt alani ja kirjautunut toista kertaa yliopistoon, olen saanut vähä vähältä energioitani ja innostuksiani takaisin. Ja nyt minä sitten haluaisin parantaa, muutamallakin eri osa-alueelta: henkisellä, fyysisellä ja ekologis-eettisellä.

• Henkisellä tarkoitan mielestä lähtevää hyvinvointia joka heijastelee kaikkeen muuhun mitä teen. Olen kärsinyt ahdistuneisuudesta, ja pitkän aikaa tuntui, kun kulkisin eräänlaisessa epävarmuuksien ja pelkojen sumussa. Nyt olen kuitenkin löytänyt satamaan ja tahtoisin opetella meditoimaan, kehittyä uudestaan hyväksi kirjoittajaksi ja alkaa oikeasti ajattelemaan enemmän. Tahtoisin vihdoinkin opetella kuvaamaan sillä koristeeksi aivan liian kalliilla kameralla ja oppia uudelleen lukemaan kirjoja. Minä olin ennen sellainen, että ahmin kirjan muutamassa päivässä, mutta viime vuonna luin koulukirjoja lukuunottamatta yhden kirjan ja sen tajuaminen sattuu aika lailla. Haluan myös etäännyttää itseäni televisiosta ja puhelimesta, sillä varsinkin viimeisimmäksi mainittu tuntuu hallitsevan ja passivoivan minua aivan liikaa. 
• Fyysisellä tarkoitan yksinkertaisesti fyysistä kuntoani. Olen päästänyt itseni repsahtamaan ja pahasti. Vaikka en ole koskaan ollut erityisen liikunnallinen, aina toisinaan innostuin urheilusta: jooga, juoksu, kuntosali ja uinti vaihtelivat vuorotellen kirkkaimmalla kukkulalla. Nyt on ollut hiljaista jo pidemmän aikaa ja haluan päästä liikkeelle. Hoitaa kehoani.
• Ekologis-eettinen. Olen viime aikoina kiinnostunut entistäkin enemmän zero waste-ajatuksesta ja vegaanisesta ruokavaliosta. Kasvissyöjä olen ollut muutaman vuoden ajan, mutta vegaaniseen ruokaan kokonaan siirtyminen on jostain syystä valitettavasti jäänyt aina lopulta tapahtumatta. Viimeisten muutamien kuukausien aikana olen myös tiedostanut mm. muovipakkausten määrän ja niiden karsastamisen ostamissani ruoka- ja käyttötarvikkeissa ja haluan perehtyä aiheeseen enemmän.

En osaa luvata että tästä tulisi jotain, sillä tällä hetkellä kuvailen itseäni sanoilla ”laiska ja saamaton”. Siitäkin haluaisin eroon. Matkalleni mukaan otan teidän lisäksenne asuintoverini ja elinkumppanini Joonaksen. Hänet olen pyytänyt paitsi valokuvaajan ja tsempittäjän rooliin, myös avuksi ja ohjaajaksi syvemmän ajattelun ja järjestyksen maailmoihin, sekä kanssasuoriutujaksi. 

Alut ovat yleensä vähän hankalia. Samalla täynnä sellaista kutkuttavaa energiaa ja suunnatonta innostusta, mutta myös pelkoa epäonnistumisesta ja ensimmäisen askeleen vaikeutta. Tällä hetkellä olen keskellä kauhun, odotuksen ja inspiraation sekasortoa. Pelkään, etten saa mitään aikaan: täällä tai aiheen piirissä yleensäkään. Pelkään, että teen pitkän tauon jälkeen aivan hirvittäviä kielioppivirheitä (alkuun ainakin pilkkuvirheitä) ja hapuileva kirjallinen antini saa kaikki irvistelemään, tai etten saa otettua visuaalisen silmäni läpäiseviä kuvituskuvia ja koko blogi tyssää siihen. Mutta jos te luette näitä sanoja, niin minä olen ylittänyt jo jotain ja ollaan hyvällä mallilla. Katsotaan, mennään ja kannustellaan. Ollaan kliseisesti täynnä uuden vuoden uusiutumista ja parannusehdotuksia. 

-Vilma K.