Arki ja hyvä meininki!
Junassa matkalla kohti Helsinkiä. Ihanaa päästä hetkeks ihan muihin maisemiin!
Työt on alkanu vauhdikkaasti ja viihdyn kyllä musalukiossa paremmin kun hyvin. Opehuoneessa porisee hyvä kahvi ja vielä parempi meininki. Oppilaita on viikossa 40, viisi lauluyhtyettä ja musikaaliproggis, joka on minulle ihan uutta. Kuopiossa musikaali- ja teatterimeininki tuntuu olevan ihan eri sfääreissä kun muualla missä oon aikasemmin asunu. Tosi monet ystävät on laulajina/näyttelijöinä/tanssioina/soittajina jossain proggiksessa.
Oon huomannu et nyt kun asiat vaan huristaa eteenpäin ja päivät on täynnä aamusta iltaan, niin niinkään että stressaantusin tai ahistusin siitä, nautin siitä koko ajan enemmän. Kuulun selvästikin niihin, jotka nautii ja saa parhaiten aikaan kun koko ajan on pieni paine ja hötinä päällä.
En kuitenkaan ainakaan myönnä kuuluvani niihin ”Stressi ja liika työnteko on muodikasta” -tyyppeihin, joista Iltalehtien höpöhöö-artikkeleissa kerrotaan. Minusta on mukavaa kun on monia eri juttuja menossa ja ei tarvii liikaa miettiä vapaa-ajan käyttöään. Tosin siinä käy niin et sit kun olis yhtäkkiä Ihan Koko Ilta vapaata, niin ei oikeen enää osaa vaan olla. Viime viikolla mulla oli yks ilta (torstai), kun tulin ihan ihmisten aikaan töistä ja menin suoraan Fressille treenamaan ja sit kun pääsin kotia niin en keksiny ollenkaan mitä tekisin. Lauri oli Rukalla laskemassa muun perheen kanssa kun yliopisto antoi hyvin myöten. Hillan kanssa sit yhessä ihmeteltiin että mitäs nyt. Päivät on nykyään niin täynnä musiikkia ja laulamista ja laulamisen ajattelua, että minkäänlainen musiikin harrastaminen ei sinä iltana houkutellu. Päivän urheilut oli tehty ja pitkän kaavan ruuanlaitto ei oo kivaa yksin. Päädyin sit hautautumaan sohvan syövereihin, rapsuttelemaan Hiltsua ja katoin jotain ihan pöljää telkkarista, kunnes nukahdin sohvalle. Tajusin myös nyt tällä valtavalla kuukauden työkokemuksella musalukiosta, et voisin vaan huuhailla töissä vaikka yöhön asti. Vois tehdä uusia sovituksia lauluyhtyeille, vois treenata biisejä, vois miettiä vaikka mitä mut muutaman illan kun sitä tein, niin huomas et siinäkään ei oo tolkkuu. Kaikkee kohtuudella. Mut ehkä se kertoo vaan siitä et rakastan tuota työtä ja intoo piisaa.
Viime viikonloppu meni Joensuussa ja tehtiin bändin kanssa musaa koko kolme päivää. Lauantaina oli ravintola Kerubissa Garage-festarit, jossa soitti paljon punk/rock/indie-bändejä ja käytiin kuuntelee paria. Ne mitä kuunneltiin, oli molemmat punk-yhtyeitä ja ei sit ihan kauheesti sytyttäneet mut oli tosi mukava ilta enivei. Toinen bändeistä, jota kuulin oli Radiopuhelimet ja niiden yhden biisin sanoissa laulettiin (=huudettiin):
”Ajattele! Maksalaatikkoa! Ajattele! Puolukkahilloa!”
Aivan uusi tapa ajatella kappaleiden sanoituksia… Ei aina tartte olla niin monimutkasta?
Urheilu on tuntunu ehkä paremmalta kun koskaan. Meillä on ihan mahtava kolmen tytön kaveriporukka, jolla tykätään käydä treenaamassa. Minä saan niin paljon enemmän irti, kun on joku joka tsemppaa vieressä ja voi yhdessä sit jälkikäteen fiilistellä hyvää treeniä. Ollaan käyty myös oksennusreenissä Sisu-tunnilla, joka on aika lähellä cross fit -meininkiä. Välillä myös Hiit-tunnilla ja kestävyysaluetta pitäs kehittää hiihtämällä, lenkeillä ja uimalla. Vielä en oo uimahalliin tietä löytäny. Pitäs jostain löytää kadonnut motivaatio uimiseen kun triathlonkin häämöttää koko ajan lähempänä. Triathlonin lisäks ens kesänä olis kesäkuussa viikko ennen juhannusta Venlojen viesti, johon lähetään neljän tytön kaveriporukalla. Meiän porukastahan vaan yksi on hyvä suunnistamaan (lue=osaa suunnistaa) mut onhan tässä vielä koko kevät aikaa opetella! 😀
Ensi viikonloppuna olisi keikkaa kaksin kappalein, perjantaina triolla vuosijuhlissa Kuopiossa ja lauantaina ihan duona Laurin kanssa tutun häissä Joensuussa. Ihan mukavaa lähtee keikalle pitkästä aikaa ja saa soittaa hyviä biisejä hyvällä porukalla. Lauantain hääpari ei kirveelläkään suostunut ottamaan yhtään perinteistä valssia biisilistalle. Meille passaa oikein mainiosti tämä, mutta usein vanhemmalla väestöllä on tapana tulla natisemaan valssien puutetta jos niitä ei seteissä kuulla.
Tämmönen junamatka on muuten aivan ihana juttu ja harvinaista herkkua. Saa ajan kanssa juoda kahvia, kirjotella päiväkirjaa ja kuunnella musiikkia. Nyt soi Hozier – Run. Ah <3
Tänään sai taas hullut endorfiinimöyhyt urheilusta ja lounasta söin Urbanissa joka on edelleen parjantain onni ja ilo ja palkinto työviikosta.
Alla onnellisen naisen perjantai-ilo-selfie. Rentoa viikonloppua!
