Ihmisen itsekkyyden valheesta
Ihmisen luontainen itsekkyys on ihmiskunnan suurin valhe. He jotka levittävät valhetta kiivaimmin, yleensä hyötyvät siitä eniten. Ilman tämän valheen vastustamista ei ole mitään syytä uskoa parempaan tulevaisuuteen keskinäisen kinastelumme johtaessa meitä varhaiseen hautaan. Eihän ilman epäitsekkäitä toimia voida käynnistää globaalia vastarintaa globaaleja uhkia, kuten ilmastonmuutosta tai biodiversiteetin menetystä, vastaan.
Aloitetaan itsekkyyden määrittelemisen ongelmista: Siitä, kuinka itsekkyys määritellään virheellisesti joko niin laajasti, että itsekkyys menettää kaiken merkityksensä, tai niin, että määritelmä ei kykene mitenkään kattamaan ihmisyyttä kokonaisuudessaan.
Liian laajasti itsekkyys määritellään helposti mielihyväperiaatteen nojalla: Se että ihminen tekee mieluummin asioita, joista tulee hänelle itselleen hyvä olo, on olevinaan merkki siitä, että sarjamurhaaja on veistetty samasta puusta kuin kansalaisoikeustaistelija, sillä he molemmat tekevät tekojaan mielihyvää tavoitellen.
Mielihyväperiaatekaan ei ole universaali totuus, sillä monet meistä voivat sietää äärimmäistä tuskaa tavoitellen merkityksellisinä koettuja asioita. Mielihyväperiaatteeseen uskovillakin se kertoo ainoastaan sen, että meissä kaikissa on jotain yhteistä. Ajatteluharha on siinä, että ihmiset nähdään sen nojalla samanlaisina siitä huolimatta, että itsekkäät halut voivat johtaa heitä täysin vastakkaisiin maailmankatsomuksiin, arvomaailmoihin ja tekoihin.
Niinpä ”itsekkyys” kaikkia ihmisiä kuvaavana yleiskäsitteenä on vailla mitään selitystehoa. Pitäisikin puhua korkeintaan ”itsekkäästä itsekkyydestä” ja ”epäitsekkäästä itsekkyydestä”. Näitä ihmiset varmasti normaalisti tarkoittavatkin puhuessaan itsekkyydestä ja epäitsekkyydestä, mutta määritelmää sumentavat ihmiset, jotka yrittävät typistää kaikki ihmiset samaksi massaksi. Tämän seurauksena he, jotka toivovat parastamme, samaistetaan heihin, jotka tavoittelevat vain omaa etuaan, nakertaen ensinmainittujen vaikutusvaltaa.
Epäselvyyden tahallisen tai tahattoman aiheuttamisen lisäksi ihmisen itsekästä itsekkyyttä yritetään oikeuttaa essentialistisilla argumenteilla, jotka ovat johtaneet väestönryhmien sortoon ihmiskunnan historiassa lukemattomia kertoja: Se, että on nähty ihmisyydellä olevan tietty perusluonne, jota emme voi muovata kovalla työllä, yhteisön tuella tai instituutioiden avulla, on antanut tukea vastaaville argumenteille ihmisten ”alalajeista”.
Naiset, ulkomaalaiset, muslimit, kaikkien on nähty omaavan tietty viallinen perusluonne, jota ei käy muokkaaminen, jolloin on pidetty oikeutettavana dominoida, kontrolloida ja alistaa heitä. Koko ihmisyyden itsekkyyteen nojaten on taas koettu oikeutetuksi sortaa toisiamme yhteistyön sijasta. Nykyään suositaan kulttuuripuhetta, jonka mukaan tietyn kulttuurin edustajat omaavat väistämättä tietyt piirteet, mutta en itse näe tässä juurikaan eroa entisaikojen biologis-essentialistisiin näkemyksiin. Keskitytään nyt kuitenkin vain jälkimmäiseen ihmisen itsekkyyden kohdalla.
Ihmisen itsekkyyden biologinen argumentti kuuluu näin: Ihminen on itsekäs, koska evoluutio, joka on muinoin antanut meille uhkavaatimuksen ”ole vahvin tai kuole”, on ohjannut parhaimmat geenit omaavat varjelemaan omia intressejään muiden kustannuksella. Evoluutioteoriankin tulkinta kärsii nähdäkseni yksinkertaisesta väärinkäsityksestä. Darwinin teoriaa on tiivistetty sanoin ”survival of the fittest”, mutta miten se kuuluisi suomentaa? ”Fittest” voidaan tulkita kahdella eri tavalla, joko hyväkuntoisena, tai sopivana. Niinpä ”survival of the fittest” voi viitata yksilön vahvuuteen tai yksilön sopeutumiseen ympäristönsä vaatimuksiin. Näistä jälkimmäinen kuvaa Darwinin teoriaa paljon osuvammin.
Koska ihminen on nähdäkseni ennen kaikkea sosiaalinen eläin, evolutiivista argumenttia ihmisen itsekkyyden puolesta ei kuuluisi korvata toisella evolutiivisella argumentilla ihmisyyden olemuksesta, sillä ne perustuvat molemmat em. biologiseen essentialismiin, eivätkä humanistisempaan, rakastavampaan, ihmisen potentiaalin tiedostavaan ajatustapaan, ts. hänen kykyynsä luoda ja muokata omaa ympäristöään ja itseään mieleisekseen. Seuraavan evolutiivisen argumentin onkin tarkoitus vain kumota harhaanjohdettu ihmisen itsekkyyttä puoltava biologinen näkemys.
”Vahvimpien selviytyminen” on väärässä, sillä ihmiskunta on kohonnut ravintoketjun huipulle yhteistyönsä ansiosta. Verrattuna esimerkiksi tiikereihin, karhuihin tai susiin, ihmisellä ei olisi ollut mitään toivoa selviytyä yksin, oli hän miten vahva tahansa. ”Kiltimpien selviytyminen” käykin ihmisten kohdalla enemmän järkeen, sillä ympäristö, jossa ihminen joutui selviytymään, koostui muista ihmisistä. Biologiset juuremme ovat metsästäjä-keräilijöissä, jotka ottivat toistensta tarpeet huomioon hioakseen yhteistyönsä parhaimpaan mahdolliseen terään. E.O Wilsonia vapaasti kääntäen ”Ryhmien sisällä itsekkäät yksilöt voittavat uhrautuvat yksilöt mutta ryhmä uhrautuvia voittaa ryhmän itsekkäitä.” .”Ryhmien välisessä kilpailussa uhrautuvuus on siis koitunut toivottavaksi ominaisuudeksi. Olemmekin saaneet esi-isiltämme lahjaksi ennen kaikkea yhteistyön kyvyn. Se miksi meistä tulee itsekkäitä, johtuu siis ympäristöstämme.
Olemmehan äärimmäisen sosiaalisia eläimiä ja siten äärimmäisen kykeneviä epäitsekkyyteen. Paras esimerkki tästä löytyy minulle hieman kyseenalaisesta lähteestä: Lähes neljä viidestä suomalaisesta on sitä mieltä, että Suomen jouduttua hyökkäyksen kohteeksi olisi puolustauduttava, oli lopputulos miten epävarma tahansa. Suomalaiset olisivat siis valmiita vastustamaan syvimpiä biologisia vaistojaan, joita sisältämämme geenit vaativat meitä noudattamaan itsesuojelun nimissä, yhteisyyden tuntemuksen ja muiden suojelemisen nimissä.
Onkin suorastaan hämmentävää ymmärtää, kuinka suuri vaikutus ympäristöllämme on meihin. Olemmeko siis sosiaalisen ehdollistumisen orjia? Emme, siinä vaiheessa kun tiedostamme, että meihin vaikutetaan ja varsinkin silloin kun huomaamme, että meihin vaikutetaan meidän omaa hyvinvointiamme ja elämänlaatuamme heikentäen. Tiedostettuamme tämän ongelman voimme alkaa myös taistella sitä vastaan, varsinkin kun ymmärrämme, että voimme tehdä sen yhdessä, ilman itsekkyyden valheen muodostamaa kiilaa välillämme.
Lisää luettavaa:
Survival of the Fittest Has Evolved: Try Survival of the Kindest