Olen viime aikoina ymmärtänyt, että omien tarpeiden tunnistaminen on vaikeaa. Siis todella vaikeaa. Esimerkiksi Kotilieden sivuilla mainittiin, että omien tarpeiden tunnistaminen on hyvinvoinnin ehto ja jos ei niitä tunnista tai tarpeet sivuuttaa, voi tämä altistaa uupumukselle.

Check!

Tarpeiden kirjo

Meillä on monenlaisia tarpeita – halusimme tai emme. Meillä on perustarpeet ja tämän lisäksi kasa muita tarpeita. Itse olen sellainen henkilö, joka laittaa muiden tarpeet herkästi omien edelle. Tämä kumpuaa varmasti rikkonaisesta lapsuudesta, jossa kaksi rikkinäistä aikuislasta omine taakkoineen koitti kasvattaa minusta normaalia aikuista.

Tarpeiden tunnistamisen vaikeus

Lähden liikkeelle tilanteesta, jossa omien tarpeiden tunnistaminen on hyvin haastavaa. Kuin tutkimusmatkailija lähden päivä kerrallaan selvittämään, mitä tarvitsen – tai mitä en tarvitse.

Kotilieden sivuilla sanottiin, että joskus tarpeiden tunnistamiseen voi lähteä ajattelemalla, mitä en ainakaan kaipaa. Tätä kautta saa karsittua pois asiat, joille ei halua antaa tilaa. Esimerkiksi jos et halua lisää kiirettä elämääsi, tämä on viesti, että koet sisimmässäsi tarvetta hidastaa ja levätä enemmän.

Pienten tarpeiden täyttämisellä liikkeelle

Kotilieden sivuilla sanottiin myös, että keskittymällä pieniin tarpeisiin, voi avata tien syvempiin tarpeisiin. Syvempien tarpeiden on helpompi nousta esiin, kun tarpeet tulevat kuulluksi. Itseltä kannattaa siis kysyä eri tilanteissa: ”Mitä haluan nyt?” tai ”Mitä en halua juuri nyt?”.

Hukassa itsensä kanssa

Omien tarpeiden sivuuttaminen voi johtaa ns. itsensä hukkaamiseen.

Omille tarpeille on ollut niin kauan sokea, että niiden päälle on tuntunut kasvavan kova kuori, jonka läpi ei pääse.

Muiden ihmisten tarpeiden ja odotusten täyttäminen on ollut yhtä kuin se, kuka tähän saakka olen ollut. Mutta muut eivät ole minä, enkä minä ole muut. Olen oma yksilö.

Nyt on aika lähteä naputtelemaan kuorta rikki ja katsoa, mitä sen alta paljastuu.

Myönteisiä tunteita syntyy enemmän, kun tarpeet täyttyvät

Naistenkartanon sivuilla sanotaan, että ”myönteiset tunteet syntyvät, kun huolehdimme tarpeistamme. Jos ohitamme, mitä tarvitsemme, saatamme ahdistua ja katkeroitua.”

Tunnistan näitä piirteitä itsessäni ja ne ovat vahvistuneet varsinkin uupumuksen myötä. Esimerkiksi ahdistus nostaa herkemmin päätään esiin, kun tarpeet eivät tyydyty. Tai ehkä kykyni käsitellä ahdistusta on vain madaltunut uupumuksen myötä…

Tunteet ja tarpeet ovat täysin kytköksissä toisiinsa ja Katja Kiiski sanoo sivuillaan, että ”jokaisen käyttäytymisen taustalla on jokin tarve. Tunteet johtuvat tarpeistamme.” Kun tunteet täytetään, koemme enemmän ilon ja turvallisuudentunteita. Kun tarpeet eivät täyty, olemme enemmän turhautuneita, vihaisia ja surullisia.

Katja Kiiskin sivuilta löytyykin hyvä harjoitus, jossa voi yhden lauseen kautta yhdistää tunteen ja tarpeen:

”Olen ____ (tunne), koska tarvitsen…”

Tarpeiden laiminlyöminen voi olla tie uupumukseen

Uupuneella tai uupumusriskissä olevalla voi olla usein se ongelma, että omat tarpeet ovat hukassa. Psykiatri ja psykoterapeutti Juhani Mattila sanoo hyvin Anna.fi-sivustolla, että ”tarpeet ja toiveet ovat ihmisen kaikkein syvintä itseä, josta hän saa energiansa. Jos keskittyy vain muiden tarpeisiin ja työn vaatimuksiin, ajautuu itsensä unohduksen tilaan. Pitkän päälle siitä on seurauksena uupumus.”

Tankkaan siis uteliaisuutta reppuuni ja lähden selvittämään omia, kauan laiminlyötyjä tarpeita. Tätä kautta toivon saavani tukea myös hyvinvointini kehittämiseen, koska tällä hetkellä kaikkien muiden hyvinvointi menee omani edelle. Se kun on hyvin normaali piirre ihmisille, jotka asettavat muiden tarpeet itsensä edelle.

Kerron täällä blogin puolella jatkossa säännöllisesti, miten tutkimusmatkani etenee.