Kehoahdistus ja miten suhtaudun siihen ahdistavimmalla hetkellä
Kirjoitin seuraavan tekstin eilen, mutten ehtinyt julkaista sitä. Tekstin loppuun lisäilen vielä tämän päivän kuulumisia:
Kehoahdistus
”Eilisen herkuttelun myötä heräsin tänä aamuna keho turvonneena ja olo tokkuraisena. Voin suoraan sanoa, ettei oma keho tunnu tällä hetkellä kovin mukavalta. Vaatteet ahdistavat ja haluaisin vuorautua piiloon suurien vaatteiden alle niin, ettei kukaan näe palloksi turvonnutta vatsaani. Haluaisin piiloutua koko maailmalta ja olla omassa kuplassani. Omassa turvapaikassani.
Mietin, että miten voin tehdä tästä päivästä sellaisen, jonka aikana voisin lievittää kehoahdistusta? Miten voisin saada oloni arvokkaammaksi, enkä tuntisi itseäni niin hiton arvottomaksi?
Päätinkin tehdä kaikkia pieniä asioita, jotka normaalisti saavat oloni tuntumaan paremmalta.
Ensimmäiseksi päätin pukea vaatteet, jotka tuntuvat mukavalta, mutta samalla myös näyttävät kivalta. Päätin valita kaapista myös mukavimmat alusvaatteet, jotka eivät kiristä tai purista, mutta joissa tunnen oloni kuitenkin hyväksi ja kauniiksi.
Lisäksi tein kasvohoitoa, laitoin hieman meikkiä ja kampasin hiukset kivasti. Vaikka oloni on kehollisesti kurja, ei minun silti tarvitse laiminlyödä itseäni ja näyttää samalta kuin olisin jostain luolasta kömpinyt.
Lisäksi päätin olla läsnä tässä olotilassani ja hyväksyä kaikki nämä kurjat tunteet, jotka nousevat pintaan.
Mieli syöttää tällä hetkellä ajatuksia, joiden mukaan olisin jollain tapaa epäonnistunut tavoitteessani tai yleensä ottaen elämässäni eikä minusta mitään tule, mutta annan näiden ajatusten tulla ja mennä. Ei niihin tarvitse käydä kiinni. Ei nämä ajatukset ole välttämättä lainkaan totta – tai yleensä ottaen ajatukset ollenkaan. Ajatukset ovat vain elämän eri tilanteissa mukaan tarttuneita asioita, joista pidämme kiinni ja joita pidämme totuutena. Tietty käytösmalli vain nousee pintaan eri tilanteissa.
Loppupäivän ajan koitan toimia samalla tavoin. Teen pieniä mukavia tekoja. Koitan saada itseni ylös ulos ja lenkille haukkaamaan raitista ilmaa, koska se tekee mielelle aina hyvää. Ajatukset selkiytyvät lenkkipolulla.
Hyvää tekee myös sosiaaliset tilanteet. Vaikka tekee mieli olla yksin, pyrin hakeutumaan kuplani ulkopuolelle.
Jos sinä kamppailet tänään kehoahdistuksen kanssa, sen sijaan, että päätät rankaista itseäsi ja soimata terävin sanoin, mitä jos koitatkin suhtautua asiaan armollisuuden kautta? Et varmasti puhuisi yhtä rumasti esimerkiksi hyvälle ystävällesi, jos hänellä olisi huono päivä? Miksi siis puhuisit itsellesi? Tiedän, että se voi olla todella vaikeaa, mutta kokeilemisen arvoista. Tee asioita, jotka tuntuvat hyvältä.
Toiseksi suosittelen antamaan ajatusten tulla ja mennä. Varsinkin kurjiin, itseä kohti suunnattuihin negatiivisiin ajatuksiin ei tarvitse käydä kiinni. Anna niiden tulla ja mennä. Huomenna on uusi päivä.”
Oikeanlaisen tekemisen kautta kohti parempaa oloa
Saavutaan tähän päivään. Nyt kun ollaan siellä uudessa päivässä, olotila on hieman parempi. Vieläkin toki herkästi ärtyvä vatsani kertoo, että tulipas tankattua sokeria, mutta olo on kehollisesti parempi kuin eilen.
Tein eilisen päivän aikana kaikkea pientä kivaa ja koitin keskittyä normaaliin arkeen. Olotila oli iltaan saakka hieman nihkeä, mutta hissukseen nousi.
Kun itseään hieman tuuppaa tekemään asioita, jotka tuottavat parempaa mieltä ja tukevat hyvinvointia, vaikuttaa se myös mielialaan. Vaikkei huvittaisi lähteä esimerkiksi kävelylle, sinne kannattaa monesti lähteä silti, koska hyvin nopeasti kävelystä syntyy hyvää oloa. Hyvä olo voi taas olla ponnahduslauta seuraavaan tekijään, joka voi piristää mieltä.
Kävelyn ei tarvitse olla pitkä lenkki, vaan joskus 10 minuutin happihyppely riittää.
Syömisen suhteen koitin eilen tehdä myös parempia valintoja ja esimerkiksi kävimme lasten kanssa kaupungilla syömässä ja valitsin ruoaksi kana-avokadosalaatin siinä missä olisin voinut valita rasvaisen pizzan. Toki pizzallakin on oma paikkansa, muttei se ollut eilen. ;)
Eli tiivistettynä kehoahdistuksen vähentämiseen: koita olla armollinen ja lempeä itseäsi kohtaan, kohtele itseäsi hyvin ja tee pieniä mukavia tekoja, jotka tuottavat hyvää oloa ja tukevat hyvinvointia. Anna ajatusten tulla ja mennä. Keskustele asiasta jollekin luotettavalle henkilölle, jos koet, että yksin asian kanssa oleminen on liian raskasta.
Muista myös, ettei mikään ole pysyvää. Tämäkin olotila lipuu jossain kohtaa ohi, tai ainakin vähenee. Elämä on aaltoilevaa liikettä.