Lily

Parempaa elämää

jekku

Juhannus

Juhannus sujui tänä vuonna oikein kivasti. Sää suosi, tunnelma oli rento ja nautimme pienistä arjen iloista koko perheen voimin.

Meillä herkuteltiin kunnolla – jäätelöä meni useampi pallo ja karkkipussi oli hetkessä tyhjä! Kesäherkut kuuluvat juhannukseen, eikä niistä otettu stressiä. Nautittiin vain hetkestä.

{”capture_mode”:”AutoModule”,”faces”:[]}
{”capture_mode”:”AutoModule”,”faces”:[]}

Liikuntaakaan ei unohdettu – käytiin koko porukalla frisbeegolfaamassa. Se on meidän kesälajien ykkönen! Hauskaa riitti, ja pienimmätkin innostuivat heittämään kiekkoa (vaikka suunta oli välillä vähän sinnepäin 😄).

{”capture_mode”:”AutoModule”,”faces”:[]}

Erityisen iloinen yllätys tuli kasvimaalta: lasten kylvämät retiisit olivat valmiita! Ensimmäiset napattiin ylös, ja kyllä oli ylpeyttä ilmassa. Maistui muuten tosi hyvältä – rapeaa, tuoretta ja ihan itse kasvatettua. Siinä oli juhannuksen paras maku.

{”capture_mode”:”AutoModule”,”faces”:[]}

Kaiken kaikkiaan juhannus oli juuri sellainen kuin pitikin – lämmin, herkullinen ja täynnä yhdessäoloa.

Avainsanat: , , ,
jekku

Bujoillaan taas

Viime päivinä sade on ropissut ikkunaan lähes taukoamatta, ja se on saanut mut kaivautumaan takaisin vanhan hyvän harrastuksen pariin – bujoiluun. On ihanaa, miten rauhoittavaa on istahtaa alas kuuman kahvin kanssa, laittaa lempisoittolista taustalle ja vain uppoutua muistikirjan sivuille.

Nappasin itselleni jo elämäni kolmannen bujo-muistikirjan, koska vanha tuli sopivasti täyteen juuri ennen kuin tämä sadeputki alkoi. Samalla mukaan tarttui myös Tigerista sivellintusseja – en voi väittää, että ne olisivat huippuluokkaa, mutta hauskoja niillä on leikitellä. Oikeastaan ne tuntuvat enemmänkin lasten piirrustusvälineiltä kuin varsinaisilta bujotusseilta, mutta ehkä juuri siksi niissä on jotain rentouttavaa. Ei tarvitse ottaa itseään niin vakavasti.


{”capture_mode”:”AutoModule”,”faces”:[]}
{”capture_mode”:”AutoModule”,”faces”:[]}

Lisäksi löysin aivan ihania bujoiluun sopivia tarroja! Tiedättehän – niitä pieniä, suloisia yksityiskohtia, jotka tekevät aukeamista jotenkin paljon enemmän ”mun näköisiä”. Oli aiheena sitten sadepäivän teemaviikko, lukulista tai ihan vain satunnainen suttusivu, tarrat ja värit tekevät kaikesta heti vähän kivempaa.

{”capture_mode”:”AutoModule”,”faces”:[]}

Ehkä tämä sade ei olekaan niin kurja juttu. Se antaa hyvän syyn pysähtyä ja keskittyä asioihin, jotka muuten jäävät helposti arjen jalkoihin. Onko siellä muita, jotka ovat viime aikoina löytäneet taas bujoinspiraation uudelleen?

Avainsanat: ,