Velvollisuus suoritettu – toivoa kohti

Kävin eilen äänestämässä. Se on aina pieni mutta merkityksellinen hetki – hetki, jolloin voi edes hetken ajan uskoa siihen, että omalla äänellä on merkitystä. Olen siis taas täyttänyt kansallisvelvollisuuteni.

Toivoa sopii, että tämän maan päätöksentekoon saataisiin vihdoin ja viimein jotain järkeä. Politiikka ei saa olla vain ikuista vääntöä ja säästämistä, jossa ihmiset ja arki unohtuvat. Ei tätä maata voi säästää hengiltä.

Äänestämisen jälkeen suuntasimme lasten kanssa syömään. Siinä istuessa, ruoka edessä ja jälkipolvi nauramassa pöydän toisella puolella, tuli taas muistutus siitä, miksi tätä kaikkea tekee. Miksi äänestää, miksi toivoo parempaa – ei vain itselle, vaan ennen kaikkea heille.