Madotuspäivän parhautta – kun koira on tiimipelaaja

Eilen oli taas se aika – madotuspäivä. Monelle koiranomistajalle tämä sana tuo mieleen taistelun, jossa pääosissa ovat kikkakakoset, piilotetut tabletit ja syvä epäluulo molemmin puolin. Meillä kuitenkin – uskokaa tai älkää – madotus sujui kuin tanssi.

Ei tarvittu nakinpaloja, ei juustorullia, ei edes sen kummempia suostutteluita. Axilur katosi parempiin suihin yhdellä rouskaisulla. Ihan kuin se olisi ollut päivän herkku, eikä mikään epämääräinen lääkemöykky. Se hetki, kun koira nappaa lääkkeen suoraan kädestäsi ilman epäilyksen häivääkään – se on pieni mutta merkittävä arjen voitto. Ja jos olet joskus kamppaillut madotustabletin kanssa, tiedät kyllä mistä puhun.

Tällaiset pienet onnistumiset saa tuntemaan, että ehkä sitä tekee jotain oikein. Ehkä yhteinen arki on hitsautunut niin hyvin yhteen, että luotto toimii molempiin suuntiin – ja madotuskin on vain rutiini, ei operaatio.

Kiitos siis, karvainen ystäväni, kun teit tästä päivästä helpon. Axilur alas ja elämä jatkuu. ❤️🐾