Arjen pieni juhla – kun vanukas ja pakastepizza tekevät päivästä unohtumattoman

Eilen oli sellainen päivä, jolloin rutiinit saivat väistyä ja arkeen hiipi ripaus juhlaa – ihan huomaamatta. Meillä ei yleensä ole tapana tarjota välipalaksi vanukasta tai heittää pakastepizzaa uuniin illalliseksi. Mutta joskus on hyvä päästää irti tiukoista säännöistä ja antaa hetken viedä mukanaan. Ja voi, kuinka iloisia lapset olivatkaan!

Kun välipalapöytään ilmestyi vanukas, lasten silmät kirkastuivat ja riemu oli käsinkosketeltavaa. Sellainen pieni yllätys sai aikaan saman reaktion kuin jouluaatto tai synttärijuhlat. Ei tarvittu suuria eleitä tai suunniteltuja tapahtumia – vain lusikallinen makeaa ja ajatus siitä, että tänään tehdään jotain poikkeavaa.

Illalla juhla jatkui, kun päätimme, että illallinen hoituu pakastepizzoilla. Kun pizzat otettiin pakastimesta ja uunin luukku avautui, lapsista tuntui kuin olisimme ravintolassa tai piknikillä, vaikka istuimme omassa keittiössämme. Välillä näinkin arkinen asia kuin pakastepizza voi olla se juttu, joka jää mieleen ja tuo perheelle yhdessäolon iloa.

Huomasin jälleen, että lasten ilo löytyy pienistä, arkisista asioista. Kaikkien päivien ei tarvitse olla täydellisesti suunniteltuja, eikä aina tarvitse kokata alusta asti. Pienet poikkeamat rutiinista voivat olla juuri niitä hetkiä, jotka jäävät lasten sydämiin. Se muistuttaa siitä, että joskus arjen keskellä voi ja saa höllätä – ja nauttia siitä.

Tämä päivä ei ehkä toistu kovin usein, mutta se teki eilisestä erityisen. Ehkä juuri siksi se oli niin hauskaa ja ihmeellistä. Tästä lähin muistutan itseäni useammin: pienet hemmottelut tekevät arjesta juhlan, ja välillä on enemmän kuin sallittua antaa elämän olla hieman mutkattomampaa.