Hevosia ruokkimassa kun perhe frisbeegolffasi

Eilen oli aivan tavallinen kesäpäivä, mutta silti täynnä pientä puuhaa ja iloa. Mieheni ja lapsemme päättivät lähteä frisbeegolfaamaan, joten sain rauhassa viettää hetken omien ajatusteni kanssa. Päätin käyttää tämän ajan hyödyksi ja lähteä tallille ruokkimaan hevosia.

 

Tallilla vallitsi tuttu ja rauhoittava tunnelma. Hevoset hirnahtelivat tervehdykseksi, ja tunsin, kuinka mieleni rauhoittui heti astuessani sisään. Hevosten hoitaminen on minulle eräänlaista meditaatiota – rauhallista ja rytmikästä työtä, joka vie ajatukset pois arjen kiireistä.

Aloitin täyttämällä heinäverkot ja tarkistamalla, että jokaisella hevosella oli riittävästi vettä. Jokaisella hevosella on oma persoonallisuutensa, ja ne näyttävät aina selvästi, milloin ne ovat tyytyväisiä ja milloin ne kaipaavat huomiota. Lempihevostani, Bokoa, rapsutin hetken aikaa ennen kuin jatkoin ruokintapuuhia.

Kun olin saanut kaikki hevoset ruokittua, istahdin hetkeksi tallin penkille ja katselin, kuinka hevoset nauttivat ruoastaan. Oli mukava hetki istua hiljaisuudessa, kuunnella luonnon ääniä ja antaa ajatusten vaeltaa.

Palatessani kotiin mies ja lapset olivat jo palanneet frisbeegolfradalta. He olivat innoissaan ja kertoivat, kuinka hienoja heittoja he olivat tehneet. Kuuntelin heidän tarinoitaan hymyillen ja tunsin, kuinka päivä oli ollut täydellinen yhdistelmä rauhaa ja perheen yhteistä iloa.

Elämä koostuu juuri tällaisista hetkistä – pienistä arjen iloista, jotka tuovat lämpöä ja onnea sydämeen.