Kaikki kipeänä – kun arki pysähtyy

Tämä viikko ei ole ollut meillä helpoimmasta päästä. Tuntuu, että flunssa-aalto on kaatanut koko perheen yksi kerrallaan. Eilen oli oma vuoroni luovuttaa. Jouduin jäämään pois töistä, kun olo oli jo aamusta niin vetämätön, ettei ollut mitään toivoa selvitä päivästä.

 

Ruokatunnilla tein vielä viimeisen epätoivoisen yrityksen piristää itseäni – kävin hakemassa apteekista buranaa ja itselleni rapuleivän. Yleensä tämä olisi pieni luksushetki arkeen, mutta eilinen olotila vei jopa ruokahalun. Mikään ei maistunut, ja jokainen suupala tuntui vaativan ponnistelua.

On hassua, miten arjen kiireet ja suunnitelmat pysähtyvät, kun tauti iskee. Yksi hetki tekee listoja työpäivän tehtävistä, seuraavassa miettii, milloin viimeksi juonut tarpeeksi vettä. Olo on välillä surkuhupaisa: kun jo rapuleipä alkaa tuntua liian suurelta haasteelta, tietää olevansa kipeä.

 

Toivottavasti ensi viikolla ollaan taas jaloillamme ja arki alkaa rullata normaalisti. Sillä välin keskitymme lepäämään, juomaan teetä ja toivomaan, että tämä tauti olisi vain ohimenevä vierailija.