Kokemus ABC:lla: Oikeuksien ja velvollisuuksien tasapainoilua

Viime viikonloppu oli täynnä yllätyksiä ja opetuksia, kun vein poikani kaverisynttäreille ja päätin käydä sillä välin itse syömässä ABC:lla. Päivä alkoi tavallisesti, aurinko paistoi ja odotin innolla mukavaa viikonlopunviettoa.

Astuessani ABC:lle en osannut aavistaa, että tulisin kokemaan tilanteen, joka saisi minut pohtimaan vanhemmuutta ja yhteiskunnallisia normeja. Istuessani pöytään huomasin toisessa pöydässä äidin lapsineen. Valitettavasti tilanne ei ollut niin rauhallinen kuin olisin toivonut.

Lapset, jotka istuivat äitinsä kanssa, eivät selvästikään olleet kiinnostuneita siitä, miten heidän ympäristönsä näytti. Ruokaa oli levitetty ympäriinsä kuin olisi ollut kyseessä sotkuisen leikin lopputulos. Se ei ollut vain vähän ruokaa poikittain lautasella, vaan ruokaa oli jopa lattialla ja naapuripöydän tuolilla. Tämä ei jäänyt huomaamatta, ja päätin huomauttaa asiasta kyseiselle äidille.

Mitä tapahtui seuraavaksi, yllätti minut täysin. Sen sijaan, että olisin saanut vastauksen kiitokseksi huomiostani, äiti suorastaan hyökkäsi minua kohtaan. Hän selitti minulle, kuinka hänen lapsillaan on oikeus tehdä mitä haluavat ja että minun ei pitäisi puuttua siihen. Hänen mukaansa lapset saavat tehdä mitä he oikeaksi kokevat.

Tässä vaiheessa minun oli pakko ottaa kantaa. Sanoin äidille muutaman valitun sanan, jotka olivat ehkä napakampia kuin olisin halunnut, mutta tilanne oli mennyt jo siihen pisteeseen, etten voinut olla puuttumatta siihen. Itse en voisi antaa lasteni käyttäytyä tuolla tavalla julkisilla paikoilla, ja on mielestäni jokaisen vanhemman vastuulla opettaa lapsilleen käytöstapoja ja huomiointia ympäristöstään.

Tämä tapahtuma sai minut pohtimaan, missä menee raja lapsen oikeuksien ja vanhemman velvollisuuksien välillä. Onko meidän velvollisuutemme puuttua tilanteisiin, joissa lapset käyttäytyvät epäasiallisesti tai häiritsevästi? Vai pitäisikö meidän antaa lasten tehdä, mitä he haluavat, vaikka se häiritsisi muita?