Kouluilta avoimuutta odottaen: Poikani ”tapaturma” paljasti karun totuuden

Eilinen päivä oli täynnä odottamattomia käänteitä, kun sain puhelun koulusta, pyynnön hakea poikani kotiin. Sanomatta, että olin huolissani ja hämmentynyt, hyppäsin autoon ja suuntasin kohti koulua, miettien mielessäni, mikä voisi olla vialla.

Kun saavuin kouluun ja tapasin poikani, hän oli hieman hämillään ja näytti hieman järkyttyneeltä. Kysyessäni, mitä oli tapahtunut, sain vastauksen, joka sai minut hämmennyksen valtaan. ”Tapaturma”, kuten sitä kutsuttiin, ei ollutkaan niin sattumallinen kuin olin alun perin olettanut. Poikani kertoi minulle, että hän oli joutunut toisten luokkalaistensa tönimäksi, mikä johti siihen, että hänet oli viety lääkärin terveydenhoitajalle.

Tämä tieto oli shokki. En vain ollut odottanut tällaista tilannetta, mutta myös olin pettynyt siihen, että koulu ei ollut ollut täysin avoin minulle tilanteesta. Ymmärrän täysin, että tapaturmien sattuessa vanhempien on vietävä lapsensa lääkäriin, mutta olisin arvostanut sitä, jos koulu olisi ollut rehellisempi tilanteen suhteen alusta alkaen.

Istuessani tuntikausia päivystyksessä poikani kanssa odottaen lääkärin arviota, mielessäni pyöri kysymyksiä. Miksi poikani joutui tönityksi? Oliko tämä osa laajempaa ongelmaa koulussa? Miksi koulun henkilökunta ei ollut puuttunut tilanteeseen aiemmin?

Tämä tapaus herätti minussa paljon huolta ja kysymyksiä. Koulu on paikka, jossa lastemme pitäisi tuntea olonsa turvalliseksi ja tuetuksi. Mutta tämän ”tapaturman” paljastama tosiasia viittaa siihen, että kaikki ei ole kunnossa. On tärkeää, että koulut eivät vain käsittele fyysisiä vammoja, vaan myös sosiaalisia ja emotionaalisia haavoja, joita lapsemme voivat kohdata.

Toivon, että tämä tapaus toimii herätyksenä koululle ja muille vanhemmille. Tarvitsemme avoimuutta ja rehellisyyttä kommunikoinnissa, jotta voimme yhdessä varmistaa lastemme turvallisuuden ja hyvinvoinnin kouluympäristössä. Lisäksi tarvitsemme toimia, joiden avulla voimme ehkäistä vastaavia tapauksia tulevaisuudessa ja varmistaa, että jokainen lapsi tuntee olonsa turvalliseksi koulussa.

Tämä kokemus opetti minulle, että meidän vanhempien on oltava valppaita ja aktiivisia lastemme koulunkäynnin suhteen. Emme voi ottaa annettuna sitä, että koulu huolehtii kaikista tilanteista asianmukaisesti. Meidän on oltava valmiita kysymään kysymyksiä, vaatimaan vastauksia ja puolustamaan lastemme oikeuksia.