Kulttuurialan mielenkiintoisia keskusteluita ja haasteita mielenmaisemassa

Kulttuuriala on moninainen ja rikas sektori, joka tarjoaa meille taiteen ja kulttuurin monimuotoisuutta. Se on intohimoisten taiteilijoiden ja luovien ihmisten koti, mutta samalla se voi olla myös paikka, jossa mielenterveysasiat nousevat esiin. Hiljattain Yleisradio herätti keskustelua julkaisemalla dokumentin, joka käsitteli kulttuurialan mielenterveysongelmia ja saatavilla olevaa tukea.

Ymmärrän täysin niitä, jotka ovat raivostuneita tästä dokumentista, ja tässä tekstissä haluan avata näkemyksiäni tähän tärkeään aiheeseen. On totta, että kulttuurialan parissa työskentelevillä voi olla ainutlaatuisia haasteita mielenterveyden suhteen, ja näiden asioiden puheeksi ottaminen on merkittävää. Samalla on kuitenkin tärkeää, että tällaiset keskustelut käydään tasapuolisesti.

Kenties yksi suurimmista huolista on se, miten mielenterveysdiagnooseja ja -tukea tarjotaan kulttuurialalla. Yksi esimerkki on henkilökohtainen kokemukseni uupumusdiagnoosista, joka annettiin perustuen esimiehen väittämiin. Tämä tuntui äärimmäisen epäreilulta ja nöyryyttävältä. Diagnoosit tulisi perustua yksilöllisiin tarpeisiin ja oireisiin, eikä niitä tulisi jakaa yleistäen.

Toisenkin henkilökohtaisen kokemuksen kautta on valitettavaa, että kulttuurialalla mielenterveysasiat ovat edelleen arka aihe, joka saattaa johtaa epäoikeudenmukaisiin tilanteisiin. Valitettavasti huolenaiheeni eivät rajoitu menneisyyteen, sillä juuri nyt kohtaan samanlaisia haasteita. Työnantajani on jälleen painostanut minua menemään työterveyslääkärin luokse ja olen valmistautumassa mahdolliseen uuteen uupumusdiagnoosiin, jota en tule hyväksymään enkä suostumaan minkäänlaisiin ”tuki” toimiin.

Toivon sydämestäni, että kulttuurialalla voidaan muuttaa asennetta mielenterveysasioihin ja tarjota tukea avoimuudelle ja ymmärryksellä niitä tarvitseville ei meille yerveill. Kaikki me, jotka teemme työtä tässä monimuotoisessa ja inspiroivassa alalla, ansaitsemme mahdollisuuden tuntea olevamme tuettuja ja ymmärrettyjä, riippumatta siitä, mitä mielenterveysasioita meillä saattaa olla tai olla olematta.