Oma taisteluni minimalismin oluilla: Fiskarsin raastin ja kiusauksen voima

Minimalismi. Se ei ole vain trendi tai tyylisuuntaus, vaan se on elämäntapa, filosofia ja jopa jonkinlainen henkinen harjoitus monille meistä. Se on pyrkimystä vähentää ylimääräistä, keskittyä olennaiseen ja löytää tasapaino materiaalisen ja henkisen välillä. Mutta kuten kaikki pyrkimykset kohti parempaa itseä, minimalisminkin polulla saattaa olla mutkia ja vastoinkäymisiä.

Olen itsekin viime aikoina uppoutunut minimalismin maailmaan. Olen luopunut tarpeettomasta tavarasta, järjestänyt kodin uudelleen ja pyrkinyt kuluttamaan harkitummin. Mutta kuten moni muukin, minäkin kohtasin viime viikolla kiusauksen, joka vei minut hetkeksi pois minimalistiselta polultani.

Se kiusaus oli Fiskarsin raastin.

Kyllä, tiedän miten se kuulostaa. Kuinka raastin voisi olla niin suuri kiusaus, että se saisi minut horjumaan minimalistisilla periaatteillani? Mutta totuus on, että olen jo pitkään haaveillut juuri tuollaisesta leveämmästä mallista. Ajatus siitä, että voisin helpommin raastaa juureksia ja juustoja tällä täydellisellä työkalulla, oli alkanut kutkuttaa mieltäni.

Ja niin, antauduin kiusaukselle. Annoin itselleni luvan hankkia sen. Vaikka meillä oli jo raastin olemassa, joka palveli tarkoitustaan moitteettomasti, halusin tämän uuden, leveämmän raastimen.

Mutta kun tuote oli kädessäni ja fiilis hetkellisesti euforinen, alkoi syyllisyys hiipiä mieleeni. Olinhan juuri rikkonut minimalistisen lupaukseni hankkimalla jotain tarpeetonta. Se oli takaisku minun minimalismihankkeelleni, joka oli tähän asti edennyt niin sujuvasti.

Mutta sitten tajusin jotain tärkeää.

Minimalismi ei ole ankara sääntöjen noudattaminen tai täydellisyyden tavoittelu. Se on matka kohti parempaa tasapainoa ja tietoisuutta omista valinnoista. Kyllä, hankkimani raastin ei ollut välttämätön, mutta se toi minulle iloa ja käytännöllisyyttä. Ja mikä tärkeintä, se opetti minulle jotain itsestäni.

Tajusin, että minimalismi ei tarkoita sitä, että kieltäydymme kaikista haluistamme ja tarpeistamme. Se tarkoittaa sitä, että olemme tietoisia niistä ja teemme valintoja, jotka heijastavat todellisia tarpeitamme ja arvojamme. Se tarkoittaa myös anteeksiantoa, sekä itselle että muille.

Joten vaikka olenkin hetkellisesti poikennut minimalistiselta polultani hankkimalla Fiskarsin raastimen, en anna sen masentaa minua. Päinvastoin, se on muistutus siitä, että minimalismi on jatkuvaa oppimista ja kasvua. Se on matka, jolla kohtaamme vastoinkäymisiä ja opimme niistä.