Sipsiraati kokoontui – voittajina pippuria ja nostalgiaa

Eilen vietettiin meillä sipsimaisteluilta koko perheen voimin! Päätettiin testata muutamia vähän erikoisempia sipsipusseja ja pistää ne paremmuusjärjestykseen. Tulokset yllättivät – ja jotkut maistot kirvoittivat melkein itkunaurut.

Aloitetaan pahimmasta.
Kettlen etikkasipsit – huhhuh. En tiedä mitä odotimme, mutta ehkä emme ihan tätä. Kaikki meistä olivat yhtä mieltä: aivan kamalia. Kitkerät, todella voimakkaat ja suuhun jäi ikävän kirpeä jälkimaku. Yksi lapsista jopa sanoi, että ”maistuu vihaiselta salaatilta”, mikä nauratti meitä hetken enemmän kuin olisi pitänyt.

Seuraavana testiin pääsivät Pringlesin mysteerisipsit.
Nämä olivat lasten mieleen! Miksei olisi, kun paketissa lukee mysteeri ja kannessa poseeraa Super Mario. Täydellinen yhdistelmä houkuttelemaan nuorisoa. Minusta niissä oli outo metallinen sivumaku, eikä makua oikein saanut paikannettua – ehkä joku mausteinen juusto? Mutta lapsille pisteet: heidän kulhonsa tyhjeni ensimmäisenä.

Cheetoksen sipsit jakoi mielipiteet.
Mieheni tykkäsi kovasti, ja täytyy sanoa, että maku oli kyllä hyvä. Mutta rakenne jäi vähän ontoksi – ehkä pienellä koostumuksen hienosäädöllä nämä nousisivat uudelle tasolle. Oli sellainen fiilis, että oltiin tosi lähellä jotain loistavaa, mutta ei ihan vielä.

Ja sitten meidän suosikit: Kara Muchon pippurisipsit.
Ai että. Täydellinen yhdistelmä rapsakkuutta, kunnolla potkivaa pippuria ja täyteläistä makua. Sekä minä että mieheni rakastuttiin näihin heti. Näitä tullaan ostamaan uudestaan – ehkä vähän liian usein, jos ei olla varovaisia.

Koko ilta oli tosi hauska ja pieni yhteinen hetki arjen keskellä. Suosittelen lämpimästi samanlaista sipsiraatia, varsinkin jos haluatte testata uusia makuja tai herättää keskustelua siitä, miltä ”mysteeri” oikeastaan maistuu.