Kevään odotetuin tapahtuma tuli ja meni – Hevosmessut! Kyllä se on edelleen yksi vuoden kohokohdista meidän perheelle, ja pakko se on todeta, että tunnelmaa riitti taas yllin kyllin. Ihmisiä oli niin paljon liikkeellä, että tungos tuntui välillä jopa ennätykselliseltä. Eli jos joku vielä miettii, kiinnostaako hevoset suomalaisia – kyllä kiinnostaa!

Tänä vuonna messutarjonta ei ehkä ihan yltänyt viime vuoden tasolle. Ehkä odotukset oli korkealla, mutta tällä kertaa ei oikein löytynyt mitään ostettavaa – ei varusteita, ei herkkuja, ei uutuuksia. Kyllä me silti kierrettiin innolla kaikki hallit ja katsottiin esityksiä.

Yksi ehdoton suosikki oli minihevoset – niistä ei vaan voi olla tykkäämättä! Ne on niin suloisia, ja lapset oli ihan haltioissaan. Poika puolestaan sai päähänsä, että hänestä tulee vielä ratsastusjousiampuja. Eihän siinä, unelmia pitää olla, mutta ehkä ihan heti ei vielä nähdä kotipihassa ammuttavan nuolia hevosen selästä…

Lapset jaksoivat hyvin koko päivän – kiitos mäkkäriruokien. Lauantain burgerit oli hitti, ja kun vatsat oli täynnä, jaksettiin kierrellä taas vähän lisää.

Vaikka messut ei tällä kertaa yllättäneet tarjonnallaan, niin fiilis oli silti hyvä. Kiva nähdä, että hevosihmisiä riittää ja intoa alaan löytyy edelleen joka iässä. Ensi vuonna uudestaan – toivottavasti silloin vähän enemmän ostettavaa ja tilaa liikkua!