Uutta inspiraatiota bujoiluun – tarroilla kevätfiilistä!

Pitkästä aikaa päätin hankkia uusia tarroja bullet journaliini, ja täytyy sanoa, että innostus bujoiluun nousi heti uudelle tasolle! Löysin ihanan tarralehtiön, joka on täynnä monipuolisia ja bujoiluun täydellisesti sopivia tarroja. On koristeltuja otsikkotarroja, käteviä merkkejä tehtävälistoille ja paljon muuta.

Erikseen hankin kukka-aiheisia tarroja, sillä halusin tuoda kevään tunnelmaa bujooni. Kukat tuovat sivuille piristystä ja saavat koko bujon näyttämään raikkaammalta ja eläväisemmältä. Nyt kun päivät pitenevät ja valo lisääntyy, halusin myös bujooni samanlaista keveyttä ja iloa.

Tarrat ovat muutenkin loistava tapa lisätä visuaalista ilmettä bujoon ilman, että tarvitsee itse piirtää kaikkea käsin. Vaikka rakastan piirtämistä, joskus on mukavaa saada nopeasti kauniita elementtejä sivuille tarrojen avulla. Ne myös auttavat luomaan teemallisia viikkoaukeamia ja tekevät bujoilusta entistä inspiroivampaa.

koti diy

Irtokarkkeja, kasvonaamio ja Diddy-dokumentti – ilta täynnä paljastuksia

Eilen päätin hemmotella itseäni täydellisellä rentoutumishetkellä: pussillinen irtokarkkeja, kasvonaamio ja odotettu dokumentti Diddy: Supertähden tuho. Olin varautunut viihdyttävään katselukokemukseen, mutta en osannut arvata, kuinka syvälle dokumentti sukelsi Diddyn elämään ja sen varjopuoliin.

Ensimmäinen yllätys tuli siitä, että Diddyä oli kiusattu lapsena. Tämä tuntui jännältä taustalta henkilölle, joka on tunnettu äärimmäisestä itsevarmuudestaan ja menestyksestään. Dokumentti nosti esiin monia muitakin yllättäviä ja järkyttäviä asioita, kuten sen, miten eräs asianajaja oli varoittanut Diddystä jo vuosia ennen kuin häntä vastaan nostettiin syytteitä seksuaalirikoksista. Myös Bad Boy -levy-yhtiön entiset työntekijät jakoivat kokemuksiaan siitä, millaista oli työskennellä Diddyn alaisuudessa.

Kim Porterin ja Diddyn suhde nousi myös vahvasti esiin, ja dokumentissa haastateltiin ihmisiä, jotka tunsivat heidät parhaiten. Erityisen yllättävä tieto oli, että Diddy ei oikeasti adoptoinut Kimin ensimmäistä poikaa, vaikka niin on usein oletettu. City College -tragedia, jossa tapahtui traaginen tungos Diddyn järjestämässä tapahtumassa, tuotiin myös esille, ja uutta tietoa paljastui siitäkin.

Dokumentin parasta antia oli ehdottomasti ennen julkaisematonta kuva- ja videomateriaalia. Se toi lisäsyvyyttä jo entuudestaan kohua herättäneisiin tapauksiin ja sai miettimään, kuinka paljon julkisuudessa on aiemmin pimitetty tietoa.

Ja sitten on Donald Trump. Dokumentissa pohdittiin hänen osallistumistaan Diddyn valkoisiin bileisiin, joita on pidetty suhteellisen harmittomina, mutta vielä jää avoimeksi kysymys siitä, oliko Trump mukana myös pahamaineisemmissa ”Freak Party” -juhlissa. Nämä väitteet ovat edelleen huhujen ja spekulaatioiden varassa, mutta dokumentti sai ainakin minut pohtimaan asiaa uudelta kantilta.

Biggie Smallsin ja Tupac Shakurin murhat olivat myös osa dokumenttia, ja vaikka Diddyn mahdollinen yhteys niihin vihjailtiin, mitään konkreettista näyttöä ei esitetty. Silti jää mielenkiintoiseksi kysymykseksi, voisivatko nämäkin tapaukset nousta uudelleen tutkinnan kohteeksi vuosien jälkeen. Samoin Kim Porterin kuolema: jos se paljastuisikin murhaksi, liittyisikö sekin Diddyyn?

Kaiken kaikkiaan dokumentti oli häkellyttävä katselukokemus, joka herätti paljon kysymyksiä. Vaikka vastauksia ei vielä ole, tuntuu siltä, että Diddyn tarina ei ole lähelläkään päätöstään.

kulttuuri leffat-ja-sarjat