Lily

Parempaa elämää

jekku

Viikonloppu kaverin juhlissa lasten kanssa – iloa, naurua ja yhdessäoloa

Viikonloppu vierähti nopeasti, kun vietimme sitä kaverin juhlissa lasten kanssa. Oli ihanaa nähdä ystäviä ja samalla saada viettää aikaa perheen pienimpien kanssa. Tällaiset hetket tuovat aina omanlaistaan lämpöä arkeen.

Juhlat olivat rento ja iloinen tilaisuus, jossa lapset saivat juosta vapaasti, leikkiä ja tutustua uusiin kavereihin. Seurasin heidän touhujaan ja huomasin, kuinka tärkeää on antaa lasten olla omissa maailmoissaan – samalla kun aikuiset voivat vaihtaa kuulumisia ja nauttia yhdessäolosta.

Lasten mukana juhliessa on toki omat haasteensa: välillä sai olla hereillä ja valppaana, kun pienimmät kiipesivät ja juoksivat vähän liiankin innokkaasti. Mutta kaiken vaivan arvoista se on – lapsen ilo tarttuu ja saa hymyn huulille myös aikuisella.

Näistä juhlista jäi hyvä mieli ja muistutus siitä, miten tärkeää on varata aikaa ystäville ja perheelle. Tulevat viikonloputkin toivottavasti tuovat vastaavia hetkiä täynnä naurua, rentoa yhdessäoloa ja pientä arkista luksusta.

{”capture_mode”:”AutoModule”,”faces”:[]}
Avainsanat:
jekku

Makeaa sadepäivään: testissä Werther’s Original ja Skriverun vaahtokarkkipopparit

Eilinen sadepäivä antoi loistavan tekosyyn vetäytyä sohvalle herkkujen kanssa – ja tietenkin tehdä pientä makutestiä. Tällä kertaa testiin päätyivät kaksi hieman erikoisempaa popcornvaihtoehtoa: Werther’s Original -kinuskipopparit ja Skriverun vaahtokarkkipopparit.

Aloitetaan niistä vaahtokarkkipoppareista… No, sanotaanko suoraan: ne eivät löytäneet yleisöä. Kukaan ei varsinaisesti pitänyt niistä. Maku oli vähän outo – ei makealla tavalla herkullinen, vaan sellainen, joka jättää kysymysmerkin ilmaan. Vähän kuin olisi sulattanut vaahtokarkkeja mikroaaltouunissa ja kaatanut ne sattumanvaraisesti popcornien päälle. Ajatus oli ehkä hauska, mutta toteutus ei napannut.

Sen sijaan Werther’sin kinuskipopparit saivat yleisön hyväksynnän. Pehmeän kinuskinen maku ja rapsakka suutuntuma toimi – ainakin alkuun. Nämä menivät kuin kuumille kiville ja kulho tyhjeni nopeasti.

Mutta… kuten usein käy makeiden herkkujen kanssa, mitä enemmän niitä söi, sitä ällömakeammilta ne alkoivat tuntua. Ensimmäiset kouralliset olivat ihania, mutta puolivälissä kulhoa alkoi jo hiipiä se tuttu sokeriähky. Silti – makunsa puolesta nämä olivat selkeä voittaja.

Yhteenveto:

  • Skriverun vaahtokarkkipopparit: 1/5 – idea ehkä kiva, mutta toteutus ei.
  • Werther’s Original -kinuskipopparit: 4/5 – herkullisia, mutta nautitaan kohtuudella!

Sadepäivän testistä jäi siis käteen yksi uusi suosikki ja yksi, jota ei tarvitse toistaa. Mutta hei, testaus on osa herkuttelun iloa!

Avainsanat: ,