Eilen päätin hemmotella itseäni pienellä arjen ilolla: ostin uuden aikuisten värityskirjan ja nipun uusia tusseja. Ajattelin, että nyt otetaan hetki omaa aikaa, laitetaan musiikki soimaan ja uppoudutaan värityksen rentouttavaan maailmaan.

Värityskirja olikin nappivalinta! Ihanan yksityiskohtaisia kuvia, juuri sopivan haastavaa muttei liian vaikeaa. Tuntui heti, että tämän kanssa voisi kulua tunti jos toinenkin ilman että huomaa ajan kuluvan. Pieni luova hetki arjen keskellä tekee kyllä ihmeitä mielelle.

Mutta ne tussit… voi että. Ostin Bicin väriävaihtavat tussit ihan uteliaana ja toiveikkaana, mutta täytyy sanoa, että nyt tuli kyllä hutihankinta. Yksi tusseista ei toiminut ollenkaan – ei piirtänyt yhtään, vaikka kuinka koitin ravistella ja painaa kärkeä. Ja ne värit, joiden pitäisi vaihtua nätisti toiseen sävyyn, vaihtuivat korkeintaan vähän epämääräisesti ja suttuisesti. Olo oli vähän kuin lapsena, kun uuden lelun paristot puuttuvat – fiilis latistui nopeasti.

No, onneksi värityskirja pelasti tilanteen. Kaivoin esiin vanhat luottotussit, ja pääsin kuitenkin värittämään hyvillä mielin. Ehkä tuossa oli pieni muistutus siitä, että kaikki kimalteleva ei ole kultaa – ja että joskus vanhat välineet on ne parhaat.