Päiväkodin määräykset ja kipeän lapsen kotiin hakeminen – vanhemman arkea

Eilen sain kokea jälleen sen jokaisen vanhemman hyvin tunteman hetken: puhelin soi, ja päiväkodista soitettiin. Tällä kertaa ei ollut kyseessä tiedotus retkestä tai muistutus vaihtovaatteista, vaan ilmoitus, jonka kuullessani tiesin heti, mitä oli tulossa. ”Lapsesi vaikuttaa kipeältä, voisitko tulla hakemaan hänet kotiin?”

Pakkasin kiireesti tavarani ja suuntasin hakemaan ”sairasta” lastani päiväkodista. Mielessä kävi pieni huoli – mitä jos lapsi onkin oikeasti kipeänä? Saavuttuani päiväkodille lapseni odotti minua aulassa naama virneessä, ei merkkiäkään sairaudesta. Ei yskää, ei väsymystä, ei kuumetta tai oksentelua. Silti, päiväkodin määräyksen mukaan oli minun velvollisuuteni hakea lapsi kotiin.

Kotimatkalla lapseni into kasvoi ja suunnitelmat frisbeegolfin pelaamisesta ja herkkujen syömisestä alkoivat muotoutua. Olin hieman epäileväinen – olisiko nyt sittenkään hyvä idea antaa hänen touhuta, jos kerran päiväkoti oli sitä mieltä, että hän on liian sairas olemaan ryhmässä? Mutta toisaalta, lapsi vaikutti energisemmältä kuin koskaan.

Hetken pohdinnan jälkeen päätin, että jos lapsi kerran on ”kipeä” ja määräysten mukaan ei saa osallistua päiväkodin toimintaan, niin ehkä hän silti voisi nauttia päivästä ulkona ja omien mielipuuhien parissa. Lähdimme siis frisbeegolfradalle, missä lapseni juoksi innoissaan kiekon perässä, nauraen ja iloiten. Hetken näytti siltä, että hän oli kenties unohtanut, mitä ”kipeä” oikeasti tarkoittaa.

Illalla, kun hän pyysi lisää herkkuja päivällä syödyn pizza lounaan lisäksi ja katsoi kanssani lastenohjelmia, olin jo täysin vakuuttunut siitä, että tämänkertainen ”sairastapaus” ei ollutkaan kovin vakava.

Tilanne kuitenkin muistutti minua siitä, miten arvaamatonta vanhemman elämä voi olla, ja miten helposti sitä unohtaa, että joskus päiväkodista voi tulla soitto, jossa lapsi pitää hakea kotiin, vaikka todellista sairautta ei olisikaan. Määräykset ovat määräyksiä, ja niitä on noudatettava – oli lapsi sitten oikeasti kipeä tai ei.