Paluu tallille – Päivä hevosten parissa

Eilen oli pitkästä aikaa päivä, jonka vietin tallilla – ja voi, miten paljon se herätti muistoja! En edes muista, milloin viimeksi olen ollut rehujen parissa tai syöttämässä hevosia. Paluu tallille toi mukanaan kaiken sen fyysisen työn ja tuoksut, jotka ovat niin tuttuja, mutta samalla niin kauan poissa olleita.

Rehujen kantaminen – vanha tuttavuus

Tallille saapuessani ensimmäinen tehtäväni oli rehujen kantaminen. Säkit tuntuivat yhtä raskailta kuin ennenkin, mutta jollain tapaa työ tuntui kuitenkin palkitsevalta. Jokainen säkki oli kuin askel takaisin aikaan, jolloin tämä oli arkea. Rehujen tuoksu, tallin ilmapiiri ja se tuttu hälinä toivat mieleen monia hyviä muistoja.

Hevosten ruokinta

Rehujen kantamisen jälkeen oli aika jakaa herkut eteenpäin. Hevosten ruokinta on aina ollut minulle erityisen palkitsevaa. On jotain uskomattoman rauhoittavaa siinä, kun hevoset alkavat rouskuttaa rehujaan. Tuntuu kuin heidän kanssaan jaettu hetki olisi aitoa vuorovaikutusta – vaikka kyseessä onkin vain ateria, siinä on aina läsnä pieni hetki yhteisymmärrystä ja rauhaa.

Päivä tallilla antoi minulle paljon ajateltavaa. Vaikka arki on täynnä kiireitä ja velvollisuuksia, on välillä hyvä palata juurilleen ja tehdä jotain, mikä viehättää yksinkertaisuudessaan ja konkreettisuudessaan. Rehujen kantaminen ja hevosten ruokinta eivät ehkä ole loistokkaita tehtäviä, mutta niissä piilee oma kauneutensa ja tyytyväisyytensä.

 

Ehkä olisi hyvä tehdä tästä taas tapa – viettää enemmän aikaa tallilla, hevosten parissa, tehden jotain, mikä muistuttaa siitä, mikä elämässä on tärkeää. Joten seuraavaa tallipäivää odotellessa, muistelen lämmöllä eilistä ja kaikkea sitä, mitä se toi mukanaan.