Pieniä kolhuja matkalla isoihin seikkailuihin

Haluan jakaa teille eilisen pienen seikkailumme, joka muistutti meitä siitä, että elämässä voi sattua kaikenlaista – mutta onneksi selviämme eteenpäin suuremmilla laastareilla ja hymyllä huulillamme!

Eilen poikani kolhi itsensä harrastuksessaan, mikä sai minut huolestumaan ja samalla muistuttamaan itseäni siitä, että jokainen pieni haaveri on osa oppimista ja kasvua. Tämä tapaturma sai minut myös arvostamaan suurempien laastareiden voimaa, sekä fyysisen että emotionaalisen parantumisen välineenä.

Kun muistamme, että harrastus se on harjoittelua ja oppimista varten. Siellä on tilaa virheille, pienille kolhuille ja kasvulle. Ja kun poikani taisteli kyynelten kanssa, muistin, että jokainen haava on tilaisuus lohduttamiseen ja opettamiseen.

Onneksi tällä kertaa selvisimme isommilla laastareilla. Se, että poikani sai lohtua ja rohkaisua, opetti minulle jälleen kerran vanhemmuuden tärkeyden ja sen, että olemme vahvempia yhdessä. Ja vaikka hän tänään hieman ontuu, tiedän, että hän astuu seuraavaan päivään entistä rohkeammin ja varmemmin.

Joten muistakaa: vaikka elämä voi joskus tuoda eteemme pieniä kolhuja, voimme aina tarttua isompiin laastareihin ja jatkaa matkaa hymy huulillamme. Se on osa seikkailua nimeltä elämä!